1910-luku

Marttajärjestön toista vuosikymmentä väritti ensimmäinen maailmansota sekä Suomen sisällissota, jotka toivat mukanaan levottomuuksia ja aiheuttivat pula-ajan. Marttojen toiminta näkyi paikallisesti säännöllisinä ompeluiltoina. Kanojen kasvattaminen ja munien myyminen oli yksi tärkeistä rahanhankkimiskeinoista. Helsinkiin perustettiin Marttojen asioimisto.

Asioimisto

Marttapäivillä 1911 Helsingissä esitti rouva Schaumann haaraosastojen tuotteiden myyntiä käsittelevän alustuksen, jonka kuultuaan martat valitsivat komitean kartoittamaan asiaa. Komiteaan kuului rouvat Elisabeth Arokallio, Fanny Hult, Rosa Incenius, Nadine Topelius, Emma Saltzman ja Anna Schauman sekä johtajatar Alli Nissinen.

Komitea lähetti haaraosastoille kyselykirjeen, johon saapui vastauksia runsaasti eri puolilta maata. Kirjeissä kannatettiin sellaisen asioimiston perustamista, joka välittäisi haaraosastojen tuotteita pääkaupunkilaisille. Komitea esitteli asian keskustoimikunnalle ja näin Helsinkiin perustettiin Marttojen asioimisto joka aloitti toimintansa 1. marraskuuta 1911 osoitteessa Iso-Robertinkatu 1. Johtajana toimi rouva Rosa Rosenqvist. Rosenqvistin sairastuttua seuraavana vuonna, toimintaa jatkettiin neiti H. Weilinin johdolla. Hänkin joutui luopumaan tehtävästä ja työtä jatkoi vuoden 1913 alusta neiti Asta Westerlund.

Ruotsiksi paikka tunnettiin nimellä Martha-Agenturen ja sitä mainostettiin ”Merkittävänä Martta-uutuutena” mm. Husmodern -lehdessä. Asioimisto otti myytäväkseen marttojen itse tekemiä ja säilömiä tuotteita. Heti ensimmäisenä syksynä tuotteita lähetti myytäväksi 23 haaraosastoa. Useammista paikoista lähetettiin kananmunia, joita olisi koko ajan mennyt enemmän, mitä pystyttiin toimittamaan. Muita myynnissä olleita ruokatavararoita olivat esimerkiksi marjat tuoreina ja säilöttyinä, voi, maustekala ja kuivatut vihannekset. Käsitöitä edustivat mm. Turun Marttanukketeollisuuden Marttanuket, kankaat, sisustustekstiilit, esiliinat, villasukat ja lankanapit.

Myynti kasvoi ja laajeni niin, että kesällä 1914 hankittiin isompi huoneisto. Samalla koko yhdistys sai uuden isomman toimiston. Muuttoa oli suunniteltu jo kauan, mutta rahat eivät olleet siihen aiemmin riittäneet. Uusi vuokrahuoneisto oli Erottajankatu 2:ssa. Tuossa kiinteistössä asioimisto sai ”haltuunsa oikean kauppapuodin, valoisan ja valkoiseksi maalatun myymälän”. Myymälä tarjosi helsinkiläisille mahdollisuuden ostaa maakunnissa tuotettuja, hyvin valikoituja laadukkaita tuotteita. Tekijät saivat siellä tuotteitaan kaupaksi ilman omia myyntiponnisteluja ja näin säilykkeensä ja tekstiilinsä muutettua rahaksi. Ostaja sai mahdollisuuden suosia suomalaista ja nähdä suomalaisen käsityön kauneuden. Uusien tilojen hankkimisesta voidaan kiittää Helsingin säästöpankkia, joka teki martoille lahjoituksen. Uudessa myymälässä järjestettiin myös myyjäisiä. Tunnettuja oli eritoten marttojen pääsiäismyyjäiset.

Vuonna 1916 asioimistosta tehtiin yhtiö: Oy Martta – Martha Ab. Tuona vuonna liikevaihto oli 100.000 markkaa (228.147 € 2011 rahassa). Vuonna 1920 osakeyhtiö muutti Korkeavuorenkatu 41:een. Toiminta jatkui ainakin vuoteen 1925, mutta se on historian hämärän peitossa. Viimeinen maininta yhtiöstä on Husmodern lehdessä ollut raportti vuodelta 1925. Raportin mukaan osakeyhtiössä oli tuolloin elintarvikeosasto, tekstiiliosasto ja ateljee. Yhtiö työllisti 11 henkeä ateljeessa, 35 kotiompelijaa ja 5 kutojaa maakunnissa. Vuosi 1925 oli ensimmäinen toimintavuosi järjestön jakaantumisen jälkeen. Manja Haltia mainitsee järjestöhistoriassa, että vuonna 1926 pidetyillä elintarvikemessuilla Helsingissä esiintyi ensi kerran vuonna 1925 Karjalan Martat Oy, joka oli perustettu helsinkiläisen ja lahtelaisen marttayhtiön mallin mukaan Viipuriin. Karjalan Martta Oy niitti mainetta kyseisillä messuilla omenoilla, suolalohella, lanttukukoilla, kiisselijauhoilla ja kannakselaisella kansallisjuomalla liirillä.

Sota-aika ja sotamarttatoiminta

Aloite sotamarttatoiminnasta tuli Suomen hallitukselta. Sotamartat olivat koulutettuja vapaaehtoisia, usein opettajia, jotka kulkivat paikkakunnalta toiselle reppu selässä. He puhdistivat ympäristöä, opastivat väestöä, ja jopa hautasivat vainajia ja eläimiä. Paikalliset marttayhdistykset auttoivat sotamarttoja heidän työssään. Toimilla yritettiin hillitä kulkutautien leviämistä ja estää nälänhätä. Elintarvikepula oli paikoitellen, esimerkiksi Rautavaaralla, suurta ja sitä lähdettiin torjumaan neuvonnalla. Sotamarttojen työ painottui Karjalaan, mutta neuvontatyötä kodeissa tehtiin muuallakin. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa oli töissä ainakin kuusi hätäapuneuvojaa 1918.

Muuten marttatoiminta oli sota-aikana vähäistä. Osassa Karjalaa, kuten Sortavalassa, ei varsinaista marttatoimintaa ollut lainkaan vuonna 1918. Joillain paikkakunnilla kuten Vuokselassa, Sakkolassa ja Raudulla, marttatoiminta jatkui, ja martat tukivat aktiivisesti taisteluun osallistuvia suojeluskuntalaisia pitämällä ylimääräisiä ompeluiltoja varusteiden ompelua varten.

Neuvojat kulkivat talosta taloon jakamassa ilmaisia ohjeita ja siemeniä. Myös kylvö- ja keittokursseja sekä erilaisia esitelmiä pidettiin. Joillain paikkakunnilla järjestettiin jäkäläkursseja siltä varalta, että leipäviljaa jouduttaisiin korvaamaan jäkälällä. Emäntälehdessä annettiin ohjeita pettu- ja selluloosaleivän, pettujauhojen ja katajanmarjasiirapin valmistamiseen.

Galleria