Allekirjoita kansalaisaloite: Kunnille velvollisuus järjestää digitukea julkisena palveluna
Marttaliitto tukee Suomalaisen naisliiton alullepanemaa kansalaisaloitetta. Kansalaisaloitteen voi allekirjoittaa täällä.
Perustuslaki takaa kaikille kansalaisille yhdenvertaisen kohtelun. Tämä ei toteudu, kun Suomessa on nyt noin 600 000 ihmistä, digipudokasta, jotka ovat täysin syrjässä digitaalisista palveluista. Heidän lisäkseen tuhansille ihmisille digilaitteiden käyttö tuottaa toistuvasti vaikeuksia.
Suomalainen Naisliitto ei vastusta digitalisaatiota. Digihuumassa ja palvelujen nopeasti digitalisoituessa ei liiton mielestä kuitenkaan saa unohtaa, että uusi teknologia tuottaa myös mittavia ongelmia.
Monet järjestöt ja yritykset tarjoavat digitukea ja -neuvontaa, mutta niiden rinnalle tarvitaan koko maahan ulottuvaa valtakunnallista, pysyvästi rahoitettua ratkaisua. Aloitteen tavoitteena on kaikki kunnat kattava digitukipisteiden verkosto.
Esitämme, että hallitus valmistelee ja vie eduskunnan päätettäväksi lainsäädännön, jolla kaikki kunnat velvoitetaan perustamaan digitukipisteet alueelleen. Pisteiden verkon täytyy olla niin tiheä, että palvelut ovat myös esikaupungeissa ja syrjäkylillä asuvien saavutettavissa.
Perustelut
Julkisen hallinnon päätöksillä pyritään yhä suurempi osa asioinnista hoitamaan digitaalisesti. Digitaalisuus lisääntyy nopeasti kaikilla elämän alueilla. Aloitteen tavoitteena on lainsäädäntö, joka tuo digitaaliset palvelut kaikkien ulottuville ja pitää siten kaikki kansalaisryhmät mukana yhteiskunnassa. Myös hallintolain periaatteiden mukaan kansalaisille tulee antaa asiansa hoitamiseen neuvontaa.
Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa on kirjaus: ”Ehkäistään digisyrjäytymistä ja huomioidaan eri käyttäjäryhmien tarpeet ja digitaalisten ratkaisujen helppokäyttöisyys. Varmistetaan kasvokkain ja puhelimitse asiointi tarvittaessa.”
Digisyrjäytymiseen on monia syitä. Digipudokkailla ei ole välttämättä varaa hankkia laitteita. Jos ei ole rahaa lääkkeisiin, ei sitä riitä älypuhelimeenkaan. Palveluista syrjäytyneet eivät useinkaan osaa käyttää digilaitteita tai pelkäävät niiden käyttöä. Monet sairaudet, vaikkapa sormien vapina ja vammat tai kielitaidon puute estävät laitteiden käytön.
Avuksi tarvitaan lainsäädännön takaamat palvelut, apu ilman digiä eläville kuin myös vaikeuksia digin kanssa kohtaaville.
Monet tahot, kuten järjestöt ja pankit, tekevät ansiokasta työtä ihmisten digikouluttamiseksi, ja tätä työtä kannattaa ja pitää edelleen tukea. Parhaimmillaankaan tämä tuki ei kuitenkaan tavoita erityisesti matalimmin koulutettuja ja kaikkein iäkkäimpiä.
Näitä palveluita ei ole liioin tasaisesti kaikkialla maassa. Ne toimivat paljolti järjestöjen tuella. Jos se tuki tyrehtyy, palvelu katoaa. Siksi digitukipisteiden toiminnan ja rahoituksen pitää perustua lainsäädäntöön.