Äkkipysähdys

Tätä kirjoittaessa allekirjoittanut on viettänyt koronaviruksen riskiryhmään kuuluvana vapaaehtoisessa kotikaranteenissa 40 päivää. Elämänpiirini on kaventunut noin viiden kilometrin säteelle omasta kodistani ja kaikenlainen ylimääräinen kylillä liikkuminen on vedetty minimiin. Pankkikorttiani olen fyysisessä kaupassa käyttänyt edellisen kerran maaliskuun puolivälissä. Silloinkin pakon edessä, kun kauppojen kotiinkuljetuspalvelut vielä yskivät yllättäen kasvaneen kysynnän kanssa. Näin pitkä poikkeustilanne mahdollistaa mielenkiintoisen oman talouden havainnoinnin monellakin tapaa. Olen näet tullut siihen tulokseen, että tietyiltä osilta tämä äkkipysähdys on tuonut myös jotain hyvää.

Suunnitelmallisuus kasvaa

Pidän itseäni suhteellisen suunnitelmallisena rahankäyttäjänä, mutta poikkeustilanne on vahvistanut tätä piirrettä itsessäni. Kun tilaa koko viikon ruokatarpeet yhdellä kertaa kotiin kuljetettuna, täytyy käyttää ajatus ja toinenkin siihen, mitä milloinkin aikoo syödä. Kun kaupassa käyminen on itse kullekin potentiaalinen riski saada lievimmilläänkin varsin ikävä sairaus, tukee tämä toivottavasti suunnitelmallisuutta muissakin kotitalouksissa, tilasi ostokset kotiin tai ei. Tunnetusti jatkuva kaupassa ravaaminen lisää turhien heräteostojen määrää. Toivon mukaan oma perheeni ei ole ainoa, jolla suunnitelmallisuus jää osaksi arjen rahankäyttöä.

Perusruoat kunniaan

Olen myös todennut, että koronakaranteeni on ollut eräänlainen aikakone takaisin 1980-luvun maaseudun lapsuuteen. Hyvin säilyvistä raaka-aineista valmistetut perusruoat ovat olleet perheessämme suosittuja kuluneiden viikkojen ajan. Koska kaupan kotiinkuljetustuotteiden parasta ennen -päiväyksiä ei voi itse valita, ei esimerkiksi lihaa voi ostaa varastoon samaa määrää kuin esimerkiksi kahdella viikoittaisella kauppareissulla. Täten liharuokien määrä on jäänyt 1-2 kertaan viikossa ja vastaavasti kasvisruokien määrä on kasvanut merkittävästi. Luultavasti tämä on perheeni suunta myös kriisin jälkeisenä aikana.

Samaan hengenvetoon tunnustan toki kaipaavani myös lounasravintolassa käyntiä työkavereiden kanssa. Erityisesti sushia ja sitä yhtä tiettyä Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevaa varsin runsasta lounasbuffetia on ikävä. Luulen kuitenkin, että kotona tehty lounasruoka valtaa ravintolaruoalta alaa omassa ruokavaliossani myös silloin, kun ravintola-alan rajoituksia aletaan purkaa. Tästä kiittää lompakon lisäksi myös kesäkuntoon 2021 tähtäävä kroppa, sillä kotona syödyt annokset ovat useimmiten paljon pienempiä kuin se buffetissa äärimmilleen ahdettu lautanen.

Sisäänrakennettu shoppailija

Kun normaalioloissa käy lähes päivittäin keskikaupungilla sijaitsevalla toimistolla töissä, mahtuu matkalle myös jos jonkinmoista houkutusta kuluttaa rahaa. Kun toimisto sijaitsee kotona, ovat nämä houkutukset jääneet pois omaa taloutta kuormittamasta. Tai siis niinhän sitä voisi kuvitella.

Moni kivijalkakaupan toimija vaikuttaa panostaneen entistä enemmän sekä verkkokauppaan että etenkin erilaisiin markkinointitemppuihin. Pakko myöntää, että olen itsekin sortunut pari kertaa verkkokauppashoppailuun. Perustelen itselleni verkkokauppashoppailun sillä, että totaalinen pysähdys tekisi hallaa myös kansantaloudelle. Toisaalta haluan esimerkiksi lähimmän levykauppani olevan olemassa myös koronakriisin jälkeen.

Tilanne on kuitenkin saanut minut pohtimaan: Onko nykymuotoinen jatkuvaan kasvuun perustuva talousjärjestelmä ohjelmoinut jokaiseen meistä oman sisäisen shoppailijan? Sellaisen, jolla on jokin pakottava tarve kuluttaa rahojaan asioihin, jotka tuottavat hänelle mielihyvää riippumatta siitä, ovatko ne aivan välttämättömiä. Vai onko itse shoppailu se mielihyvän tuottaja? Shoppailemmeko vain shoppailun takia?

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

On mielenkiintoista nähdä, miten maailma makaa koronakriisin jälkeen. Muuttuuko ihmisten suhtautuminen rahan käyttöön vai jatkammeko samalla tutulla kaavalla? Tässä kaavassa tunnumme olevan niin kiinni, ettemme edes ymmärrä kyseenalaistaa sitä aika ajoin. Koronavirus ja sen jälkiseuraukset tulevat iskemään elämäämme tavalla, jota emme vielä pysty edes ymmärtämään. Siitä huolimatta yhtäkkinen pysähdys voi luoda myös jotain hyvää, kunhan muutoksen itse huomaa.

Erkki Ukkola
Hankekoordinaattori, Marttaliitto ry