Arki rullaa yhdessä
Onpa mukavaa tulla töistä kotiin, kun sain aamulla lasten syödessä puuroa kuorittua perunat ja porkkanat valmiiksi. Ne tarvitsee vain keittää samalla kun teen salaatin ja lämmitän aamulla pakastimesta otetun jauhelihakastikkeen. Lapset saavat kädet pestyään kattaa pöydän ja pilkkoa salaattiaineksia apunani. Tehdään siitä mukava yhdessäolon hetki.
Aina ei kuitenkaan ole näin. Varsinkin, jos rahat ovat vähissä, voi harmittaa, kun palkkapäivään on vielä kaksi viikkoa ja lapsilisäänkin reilu viikko. Tällöin huolet voivat täyttää mielen. Pienistä arjen asioista voi löytyä kuitenkin ilon aiheita, mikä lisää koko perheen jaksamista. Onneksi nyt on syksy ja lähimetsässä on mukava ulkoilla ja poimia vaikkapa marjoja ja sieniä. Jos ollaan ahkeria mustikoitakin riittää pakastettavaksi asti. Niistä on sitten talvella mukava leipoa mustikkapiirakka ja junnut kysyvät ääneen, että: ”Äiti onko nuo niitä meidän poimimia mustikoita”? Pelkästään metsässä liikkuminen rauhoittaa mieltä niin meillä aikuisilla kuin lapsilla.
Pienillekin lapsille on tärkeää mahdollistaa osallistuminen arjen rakentamiseen. Me aikuiset emme sitä aina kuitenkaan muista. Tullaan kiireellä töistä kotiin, väsyttää ja kaikilla on jo nälkä. Rahat saattavat olla tiukalla ja se kiukuttaa niin, että tiuskitaan toisillemme. Itsekin tähän välillä sorrun ja ihan vasta viime aikoina olen yrittänyt kääntää tämän ajatuksen niin päin, että turhaan minä lapsille kiukuttelen pahaa oloani ja tiukkaa taloustilannettamme, sillä se saa myös heidät kiukuttelemaan ja tiuskimaan minulle takaisin.
Arjen taidot karttuvat lapsen kasvaessa ja oppimisen malli kantaa pitkälle aikuisuuteen. Arjen turvallisuutta lisäävät myös rytmit, kuten säännölliset ruoka-ajat ja yhteiset keskusteluhetket päivän kuulumisista. Lapset ovat kuitenkin vain vähän aikaa pieniä. Kaiken kiireen ja arjen haasteidenkin keskellä he tarvitsevat meitä aikuisia auttamaan, opettamaan ja tukemaan heitä. Pieni kehu onnistuneesta pöydän kattamisesta tai pyykin viemisestä pyykkikoppaa, saa lapsen kokemaan, että hän on hyvä, kykenevä ja osaava.
Entä silloin, kun lapsi ei suostu yhteiseen tekemiseen? Jos lapsi ei halua tehdä yhdessä mitään, joskus on hyvä hänen antaa rauhoittua. Lasta voi houkutella yhteiseen tekemiseen leikin kautta. Kuinkahan pitkän madon saamme rakennettua näistä pyykkiin menevistä vaatteista? Kumpikohan meistä saa nopeammin viilipurkin täyteen mustikoita?
Arkeen saattaa sisältyä erilaisia huolia, ja joskus ne saattavat aikuisistakin tuntua ylipääsemättömiltä. Aikuisten tehtävänä on kuitenkin rajata, ettei huolilla kuormiteta lasta. Taloudelliset huolet voivat näyttäytyä myös siten, että vanhemmat kokevat huonoa omaatuntoa siitä, että heillä ei ole mahdollisuutta tarjota kulutustavaroita. Toisaalta aikuisten pitää tukea lasta ymmärtämään, että kaikkea ei voi, eikä kuulukaan saada. Lasta voi palkita pienestä arjen askareiden suorittamisesta, vaikkapa antamalla tarran omaan päivätauluun tai kannustamalla sekä kiittämällä yläfemmalla. ”Kiitos kun autoit, en olisi millään jaksanut kattaa tänään pöytää ja kerätä kaikkia pyykkejä.” Pieni lause meiltä aikuisilta, mutta suuri merkitys pienelle hyväksyntää ja kannustusta hakevalle lapselle. Muistetaan, että arjen pienet kehut saavat silmät loistamaan.
Tuija Biskop, toiminnanjohtaja Keski- ja Etelä-Pohjanmaan Martat ry
Tuija on mukana yhteistyössä Mieli ry:n koordinoimassa YLVA – ylivelkaantuneiden mielenterveyden ja vanhemmuuden tukeminen -hankkeessa (STEA 2022-2024)
Lähteet: