Hävikkiviikko-mitä opimme?
Viime viikolla vietettiin Hävikkiviikkoa, jonka on tarkoitus tuoda esille ruoan arvostusta ja kertoa ruokahävikin vähentämisen tärkeydestä. Marttojen neuvonnassa ruokahävikki on tärkeä teema, sillä hävikkiä syntyy eniten kotitalouksissa. Kampanja näkyi sekä sosiaalisessa että perinteisessä mediassa, mutta miltä viikko näytti kotitalousneuvojan silmissä ja mitä uutta saimme lautasillemme?
Hävikkiviikkoa on vietetty vuodesta 2013 alkaen. Allekirjoittaneen mielestä sen näkyvyys on vuosi vuodelta lisääntynyt samalla, kun tietämys ruokahävikistä ja ruoantuotannon ekologisista vaikutuksista on lisääntynyt. Ruoantuotannolla on vaikutuksia esimerkiksi ilmaston lämpenemiseen, luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen sekä luonnon rehevöitymiseen. Jos näitä resursseja käytetään ruoantuotantoon eikä ruoka lopulta päädy kulutettavaksi, on resursseja käytetty turhaan. Ruokahävikki ei ole suurin tekijä ympäristön kannalta, kun tarkastelemme ruoantuotannon ympäristövaikutuksia ,mutta sillä on silti merkityksensä sen kannalta, miten me kuluttajat suhtaudumme ruokaan.
Hävikkiviikon aikana sosiaalisessa mediassa näkyi runsaasti vinkkejä, miten kotikeittiöissä voi pienentää hävikin määrää. Avainsanaksi nousi selkeästi suunnitelmallisuus. Kuluttajat kokevat, että ison osan ruoan päätymisestä biojätteeseen voi estää sillä, kun lähtee kauppaan ostoslistan kanssa ja tekee harkittuja valintoja. Moni kertoi, että ruokahävikki on vähentynyt huomattavasti, kun ostaa ruokaa vain tarpeeseen ja miettii jo kaupassa, miten elintarvikkeet lopulta päätyvät lautaselle.
Toinen kuluttajia ruokahävikin vähentämiseen innostava tekijä on selkeästi innovatiivisuus. Monet martat jakoivat omia hävikkireseptejään esimerkiksi tummuneiden banaaneiden, ylijäämäkaurapuuron sekä muiden tähderuokien hyödyntämiseen. Monissa kotikeittiöissä selkeästi pyritään siihen, että hävikkivaarassa olevat elintarvikkeet saavat uuden elämän herkullisen aterian osana.
Vaikka ruokahävikin vähentäminen ei ole vaikuttavin ruokaan liittyvä ympäristöteko, uskon, että se voi olla askel asiasta valveutumiseen. Kun innostuu ja onnistuu vähentämään ruokahävikkiä ja oppii, mikä vaikutus sillä on ympäristöllemme, voi samalla innostua oppimaan lisää. Askel kerrallaan kohti ympäristöystävällisempää tuotantoa ja kulutusta!
Salla Kinnunen
Kotitalousasiantuntija, Marttaliitto
ETK, Ihmisen ravitsemuksen maisteriopiskelija, Helsingin yliopisto