Heräteostoksia, palveluhävikkiä sekä nojatuoli viiden vuoden osamaksulla

Internet ja teknologian kehitys ovat tuoneet ulottuvillemme loputtoman määrän erilaisia tuotteita ja palveluita. Esimerkiksi eräässä kansainvälisessä verkkokaupan kännykkäsovelluksessa on tarjolla yli 180 miljoonaa tuotetta. Lisäksi online-ostosmahdollisuudet ovat auki 24/7. Kaiken tämän vapauden ja valinnanmahdollisuuksien keskellä mielessäni pyörii kysymys siitä, onko jo kenties menty vähän liian pitkälle. Kuka oikeasti tarvitsee kaikkia näitä miljoonia eri vaihtoehtoja?

Vaihtoehtojen moninaisuus ei välttämättä helpota valitsemista, vaan saattaa päinvastoin vaikeuttaa sitä. Kapasiteettimme käsitellä tietoa ja tehdä rationaalisia päätöksiä on rajallinen. Joidenkin tutkimusten mukaan pystymme vertailemaan enintään kolmea tai neljää vaihtoehtoa järkevästi keskenään. Liiallinen tarjonta halvaannuttaa aivojemme kovalevyn. Avuksi onkin kehitetty algoritmeja, jotka valitsevat puolestamme. Algoritmi oppii nopeasti tuntemaan maku- ja kulutustottumuksemme ja osaa sen jälkeen tarjota tuotteita ja palveluita, joista todennäköisesti olemme kiinnostuneita. Ei siis ole sattumaa, mitä älylaitteemme ruudulle ilmestyy. Tämän lisäksi meille tarjottujen tuotteiden ja palveluiden houkuttelevuutta tehostetaan isoilla alennusprosenteilla. Verkossa vaikuttaa olevan koko ajan käynnissä ikuiset alennusmyynnit.

Kaiken tavoitteena on herättää meissä halu nopeisiin heräteostoksiin. Ostospäätöksiämme eivät sanelle järki tai tarveharkinta, vaan toimimme halpuuden, helppouden ja nopeuden luomien harhojen ohjaamina. Seurauksena on turhan rahanmenon lisäksi usein käyttämättä jääneitä palveluita ja tuotteita eli niin sanottua palveluhävikkiä. Käsi pystyyn hän, joka ei ole koskaan hankkinut kuntosalijäsenyyttä, suoratoistopalvelua tai halpaa (ja yhtä kokoa liian pientä) vaatetta, joka on jäänyt vähälle käytölle tai kokonaan käyttämättä.

Olen itsekin aikoinaan hetken mielijohteesta ottanut Netflixin, Spotifyn ja BookBeatin ilmaiset määräaikaiset kokeilujaksot. Ne ovat jo aikapäiviä sitten muuttuneet automaattisesti toistaiseksi voimassaoleviksi maksullisiksi palveluiksi, joiden kuukausimaksut katoavat luottokortiltani huomaamattomasti kuin itsestään. En maksa oikeasti tarvitsemistani palveluista, vaan ensisijaisesti niistä lukemattomista mahdollisuuksista, joita nämä palvelut tarjoavat. Heitän rahojani hukkaan kuukaudesta toiseen olemalla passiivinen ja antamalla hukkakäytöllä olevien tilausten pyöriä automaattisesti. Perustelen tätä käytöstäni itselleni sillä, että olen (haluan olla) sivistynyt ihminen, joka kuluttaa kulttuuria monipuolisesti. En myöskään halua jäädä ulkopuoliseksi siitä, mistä kaikki puhuvat. Joku voisi sanoa, että maksan tästä ihanneidentiteettini ylläpitämisestä aika paljon rahaa turhaan.

Rahaa on myös vaikea hahmottaa, kun sitä ei näe. Käteisellä maksaminen on nykyään harvinaista myös muissa kuin suoratoistopalveluissa. Käteinen on katoamassa ja sen tilalle on tullut monia eri maksutapoja. Tämä on johtanut myös entistä enemmän ostopäätösten taloudellisen merkityksen hämärtymiseen. Uskaltaisin jopa väittää, että todellinen hinta on usein tahallisesti piilotettu. Kun tavaran tai palvelun maksu pilkotaan kuukausieriin, saadaan se näyttämään halvalta. Kuinka monella on oikeasti varaa tai halua maksaa esimerkiksi nojatuolista käteisellä 2 050 €? Sen sijaan 34,16 €/kk ei kuulosta enää yhtään niin kalliilta vaihtoehdolta. Ei olekaan sattumaa, että mainoksessa tämä ”edullinen” osamaksumahdollisuus on nostettu näkyvästi esiin. Kokonaishinta ja maksuaika (viisi vuotta!) ovat puolestaan ostopäätöstä hidastavia tekijöitä. Siksi ne on mainittu mainoksessa niin pienellä fontilla, että niitä on lähes mahdoton hahmottaa.

Lue lisää esimerkkejä siitä, miten meitä huijataan: https://www.takuusaatio.fi/itseapu/sikavippi/nain-meita-huijataan

Minna Markkanen
Kehittämispäällikkö, Takuusäätiö