Kalastajan saappaissa

Mikä se sellainen Saariston Martta on, jos ei ole tähän ikään vielä verkkokalastanut eikä nähnyt miten niitä  kaloja oikein merestä verkoilla pyydetään.

Tulipahan tuo naapurimme Henrikin kanssa hiljattain puheeksi ja lyöttäydyin hänelle männä viikolla kalakaveriksi.

Uin hyvin verkkoihin, kun jo maissa sain perusteellisen opastuksen Henrikin hyvien piirrosten ja kertomusten myötä.

Teoriasta käytäntöön…

”Mä verkot vetehen vain lasken laulellen… ”

Verkko vesillä ja nyt kotiin odottelemaan seuraavan aamun paluuta paikalle.

Aamulla kieltämättä jännitti, kun vene starttasi usvaiselle merelle. Saadaanko saalista vai palaammeko tyhjin laarein?

Mikä ilo ja onni, kun hopeaisia sinttejä, suloisia silakoita, alkoi nousta reippaaseen tahtiin. Kertakaikkisen upeaa katseltavaa!

Mikäs siinä oli ollessa, kun kalasaalis oli melkoinen…

… mutta nyt meritöiltä maihin ja hommat jatkukoon.

Aikamoista hommaa on nipoa silakoita irti tuosta verkosta, mutta mitäpä sitä ei ihminen tulevan ruokansa eteen tekisi. Sää oli suotuisa ja juttua kalakaverin kanssa oli reippaanlaisesti niin ruoka- kuin luontoaiheistakin.

Tovi siinä vierähti, mutta siinähän nyt silakkaa poikineen makoili sulassa sovussa laatikon täydeltä. Kolmisenkymmentä kiloa MINÄ ja Henrik saimme silakkaa pyydettyä – mahtavaa! Olen kuulkaa niin onnellinen tästä kokemuksesta, että ihan sanattomaksi meinaan äityä.

Nyt perkaushommiin ja sitten ruoanlaittoon…