Keräilyn, jakamisen ja kohtaamisen kesä

Metsä itsessään kutsuu minua. Yhdessä uskaltaa uusillekin poluille.

Heinäkuu ja loma lähenivät loppuaan. Kävelin metsässä kälyni kanssa. Keskustelumme käymme englanniksi, sillä se on meidän yhteinen kielemme. Minulla oli kantamuksena marjapoimuri ja ämpäri, hänellä taikinakulhoja. Silmät etsivät marjojen lisäksi kantarelleja ja mustia torvisieniä, tunnemme nyt muutaman vuoden jälkeen metsän, jossa kuljemme. Kälyni innostuu erityisesti sienestyksestä ja arvelee sen johtuvan siitä, että kävi ennen Tsernobylin onnettomuutta isänsä kanssa sienessä.

Metsästä tuomisina on sieniä ja marjoja. Kälyni kertoo lapsilleen, kuinka hän kuivaa torvisienet ja lähettää kotimaahansa äidilleen, lasten isoäidille. Siten hekin saavat nauttia näistä Suomessa tutuiksi tulleista herkuista.

Lähdemme metsään vielä iltapäivällä, nyt lasten kanssa. Mustikkaan mahtuu viisi lasta – ei vain yhtä mummoa, vitsailemme. Kerron alakoululaisille ja eskarilaisille, mitä ovat jokamiehen oikeudet, eli että saamme poimia marjoja ja sieniä. Ja muistutan, ettemme saa luvatta taittaa puun oksia tai kerkkiä metsästä, jota emme omista.

Harjoittelemme 3. luokkalaisen kummilapseni kanssa poimurin käyttöä ja sormet sekä kieli sinisinä palaamme mökille. Puolisoni valmistaa ruokaa, ja kälyni jää seuraamaan ja oppimaan, miten kanttarellirisotto tehdään. Minä siirryn ulos putsaamaan mustikoita.

Retki vai saalis?

Pohdin näitä kesäisiä yhteisiä hetkiä, tekemisiä ja kohtaamisia. Omat oppini marjoista ja syötävistä sienistä, niiden säilönnästä ja käytöstä olen saanut äidiltäni, poikaystävien äideiltä, ystäviltä. Pohdin, kuinka opimme toisiltamme parhaiten kohtaamalla ja yhdessä tekemällä: katsomalla, tarttumalla toimeen, uskaltamalla, jakamalla.

Poimin aikaisemmin marjat sormin, ja vasta anoppini ja puolisoni innostamana olen siirtynyt poimurin käyttöön – opettanut sen myös äidilleni. Serkkuni vaimo avasi omaa marjastustaan: välillä ystävän kanssa rupatellen ja sormin poimien, toisena hetkenä yksin äänikirjaa kuunnellen ja poimuria heilutellen.

Keräilykulttuuri kukoistaa, jos sille löytyy aikaa lomalla ja arjessa. Aikaa löytyy, jos tekemisen kokee mielekkääksi. Onko metsä sinulle rento retkikohde vai siintääkö mielessä mahdollisimman suuri saalis? Vai liittyykö metsään pelkoa eksymisestä tai hirvikärpäsistä?

Neuvoni lasten kanssa on, että metsäretken eväät ovat runsaat ja retkeen käytetty aika kohtuullinen. Tavoitteena kun on, että pienemmät innostuvat matkaan toisenkin kerran. Kokemuksen rintaääni muistuttaa myös, että varmistetaan fiksu pukeutuminen, jotta metsään menoa eivät estä hyttyset, punkit ja muut öttiäiset. Taskussa kulkee nenäliinojen lisäksi kännykkä.

Onneksi metsän satokautta on vielä runsaasti jäljellä. Sienikori, sen ostan kälylleni syntymäpäivälahjaksi, jotta hän voi jättää taikinakulhot seuraavalla yhteisellä retkellämme keittiöön.