Leivo hyvää mieltä
Tiedättekö sen tunteen, kun avaa talon ulko-oven ja vastaan tuulahtaa tuoreiden leipomusten tuoksu? Hetken verran tuntee epäuskoa – tuleeko tämä tuoksu ihan oikeasti meiltä? Sitten tulee ilon läikähdys – ihanaa, joku on leiponut! Olipa kyseessä sitten kaupan pakastepullat tai monta päivää huolella hoidettu hapanjuurileipä, uunituoreiden leivonnaisten tuoksu on kotoisuudessaan voittamaton.
Aisteja herättelevien (ja usein myös porttikäytävässä kateutta aiheuttavien) tuoksujen lisäksi leipomisesta saa myös monenlaista muuta hyvää. Leipomiseen liittyvät äänet, tuntoaistimukset ja maut vapauttavat hyvänolontunnetta lisääviä endorfiineja. Leipominen auttaa meitä rauhoittumaan ja ruokkii luovuutta. Iloa saa myös onnistumisesta ja siitä, kun näkee muiden nauttivan tekemistämme leivonnaisista.
Uuden reseptin kokeileminen vaatii leipuria keskittymään. Reseptin lukeminen läpi huolella rauhoittaa, kun sisäistääkseen ohjeet pitää hetken verran paneutua vain lukemiseen. Raaka-aineiden mittaaminen kulhoon vaatii sekin keskittymistä, ettei taikinaan lorahda vaikkapa kolmen desin sijaan viittä desiä vettä. Taikinan vaivaaminen voi olla jopa meditatiivista, kun samaa liikettä toistetaan monen minuutin ajan eikä välillä voi selailla kännykkää – kädet kun ovat aivan taikinassa!
Kohoaa kuin pullataikina… vai onko se sittenkään vielä kohonnut?
Leipominen kasvattaa malttia ja tarkkaavaisuutta. Hiivataikinan täytyy antaa kohota riittävän pitkään, jotta sämpylöistä tulee pulleita ja maukkaita. Toisaalta taas paistovaiheessa on oltava tarkkana – esimerkiksi kaurakeksit kärähtävät nopeasti reunoistaan, jos leipuri unohtuu välillä muihin hommiin. Nämä keskittymisen taidot ovat meille tärkeitä ja leipominen onkin oivaa vastapainoa älylaitteiden piippauksilla kuormitettuun arkeen.
Tekisinkö tänään solmusämpylöitä – vai kokeilisinko sittenkin Youtubessa näkemääni, upeaa sämpyläkranssia? Taidan kuitenkin tehdä ihan oman mallini mukaan.
Leipoessa voi päästää sisäisen kuvanveistäjän valloilleen. Toiset meistä taas pitävät leipomisessa erityisesti siitä, että pääsevät mittaamaan raaka-aineet grammalleen ja noudattamaan ohjeita insinöörimäisellä tarkkuudella. Luovuutta saa tässä hommassa olla mukana kuitenkin viimeistään koristeluvaiheessa!
Leipominen on hauskaa yhteistä tekemistä koko perheelle. Lasten kanssa leipominen voi toki venyttää vanhempien hermoja, kun jauhoja on pahimmillaan joka paikassa paitsi kulhossa, ja kuivuneita taikinapisaroita löytyy vielä viikonkin päästä yllättävistä paikoista. Kohotus- ja paistoajat voikin hyvin käyttää keittiön siivoamiseen yhdessä.
Onnistuminen ja muiden antamat kehut maistuvat vähintään yhtä hyvältä kuin uunituore leivonnainen.
Suurimman ilon leipuri taitaa kuitenkin saada siitä, kun pääsee kantamaan vadillisen vasta paistettuja herkkuja pöytään muiden maisteltavaksi. Entäpä, jos tällä kertaa ei mennytkään ihan nappiin – kaurakeksien reunat kärähtivät tai sämpylöistä tuli kovia? Epäonnistuminenkin silloin tällöin tekee meille hyvää, koska se kasvattaa kykyämme sietää vastoinkäymisiä. Samalla opimme kysymään neuvoja ja keksimään tilanteeseen luovia ratkaisuja.
Haastankin nyt teidät kaikki leipomaan pellillisen herkkuja oman maun mukaan – suolaista tai makeaa, yksin nautiskellen, koko perheen voimin tai vaikka etäyhteydellä kaverin kanssa. Minun keittiössäni on tänä keväänä leivottu erityisen monta kertaa näitä pehmeitä perunaleipäsiä, jotka onnistuvat muuten todella hyvin myös vaihtamalla vehnäjauhot gluteenittomaan jauhoseokseen.
Mihin leivontaohjeeseen sinä ajattelit seuraavaksi tarttua?
Iloisia, suloisia ja rentouttavia leipomishetkiä kevääseen!
Lisää ideoita leipomiseen löydät Marttakoulun reseptihausta
Leipomispulmissa auttavat Kysy martalta -chat ja Marttojen neuvontapuhelin
Tekstin on kirjoittanut Uudenmaan Marttojen kotitaloudenasiantuntija Katri Pellikka.