Linnunsiemenistä yritysvastuuseen

Kollega kysyi minulta taannoin, tiedänkö jotain linnunsiemenistä. Hmm, jotain kyllä. Mutta kävi ilmi, että en lainkaan tarpeeksi. Kollegani tiesi kertoa, että joidenkin lintujen ruokinnassa käytettävien siementen mukana on vaara levitä luontoon vieraslajeja. Toisin sanoen: jotta ei linnuille talviruokaa laittaessaan samalla uhkaisi luonnon monimuotoisuutta vieraslajeja levittämällä, tulisi osata valita kaupasta oikeanlaiset linnunsiemenet.

On todella tärkeää, ettei Suomen luontoon päädy uusia haitallisia vieraslajeja – nykyisistä jättipalsameista, jättiputkista ja muista on ihan tarpeeksi harmia. Hävetti myöntää, että en ole koskaan tullut ajatelleeksikaan asiaa ostaessa linnuille talviruokaa.

Sitten vähän sisuunnuin: voiko tosiaan jättää kuluttajan harteille, että hänen pitäisi osata valita kaupassa myynnissä olevista linnunsiemenistä juuri ne, jotka eivät sisällä haitallisten vieraslajien siemeniä? Eikö kuluttajan pitäisi voida luottaa siihen, että ne linnunsiemenet, joita kotimaisissa kaupoissa myydään, eivät sisällä tällaisia riskejä?

Laajemmin kysymys liittyy ylipäätään pyrkimykseen vähentää kulutuksemme aiheuttamia haitallisia ympäristövaikutuksia ja sosiaalisia vaikutuksia. Tänä päivänä, kun yritykset ja valtiot hyvin laajasti jakavat tavoitteen kestävän kehityksen edistämisestä, kuluttajana tulisi voida luottaa, että ne tuotteet ja palvelut joita markkinoilla on tarjolla, ovat kestävästi tuotettuja, eivätkä myöskään käytön aikana aiheuta ympäristö- tai terveyshaittoja.

Vielä niistä linnunsiemenistä: Kollegani kertoi, että ulkomaisten siemenseosten mukana saattaa levitä vieraslajeja, kuten marinatuoksukkia, panta-heinää, kananhirssiä ja viherrevonhäntää. Varminta on käyttää lintujen ruokintaan vain kotimaisia siemenseoksia.