Loppu kertakäyttökulttuurille

Tästä huolimatta merten muovijäteongelma on kuitenkin vain jäävuoren huippu – osoitus ongelmasta, joka edellyttää ratkaisuja maalla. Yhtäältä on kyse siitä, että kulutamme kaiken kaikkiaan liikaa luonnonvaroja kuten muovia. Toisaalta esimerkiksi monet muovituotteet – kuten pakkaukset – ovat kertakäyttöisiä, tai niitä ainakin kohdellaan kertakäyttöisinä. Tällöin ne päätyvät hyvin nopeasti jätteeksi, vaikka niitä voisikin käyttää uudelleen. Ja lopulta ongelma on siinä, etteivät kaikki jätteet – myöskään muovit – päädy asianmukaiseen jätehuoltoon ja kierrätykseen, vaan osa jätteistä päätyy luontoon.

Yksi aivan keskeinen ratkaisu luonnonvarojen ylikulutukseen ja myös roskaantumisen vähentämiseen on se, että oppisimme arvostamaan tuotteita ja materiaaleja nykyistä enemmän. Kuulin hiljattain osuvan kuvauksen nykyihmisten suhteesta tavaraan ja se meni suunnilleen näin: Syy siihen, miksi meillä on nykyisin usein niin paljon tavaroita, ei ole se, että me rakastaisimme tavaraa niin paljon, vaan se, että me emme välitä tavaroistamme riittävästi. Jos välittäisimme meillä olevista tavaroista enemmän, pitäisimme niistä parempaa huolta, korjaisimme niitä emmekä kaipaisi aina uutta.

Yksilön kannalta yksi tärkeimpiä tekoja luonnonvarojen kulutuksen kohtuullistamiseksi on pitää huolta olemassa olevista tavaroista ja hankkia uutta vain harkiten. Euroopan jätteen vähentämisen viikolla kannustetaan juuri tähän: vähentämään kertakäyttöisyyttä ja suosimaan kestäviä tuotteita.

Miten Sinä korvaat tai vähennät arjessasi kertakäyttötuotteita?

Otatko joskus kahvin, lounaan tai lounassalaatin, ottaa omaan kestokuppiin tai rasiaan? Onko sinulla kestokassi ja kestohedelmäpussi mukana kauppareissulla? Suositko tekstiilejä ja vaatteita, jotka on tehty kestämään? Lue lisää Euroopan jätteen vähentämisen viikosta osoitteessa www.jätteetönviikko.fi.

Marraskuussa julkaistu Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen selvitys tarkasteli jakamistaloutta kotitalouksien kuluttamisen näkökulmasta. Kiertotalouden piirissä jakaminen nähdään yhtenä tapana tehostaa kulutuksen materiaalivirtoja: jakaminen voi esimerkiksi mahdollistaa jonkin laitteen tai tavaran yhteiskäytön, jolloin jokaisen ei tarvitse omistaa tuota laitetta tai tavaraa. Jakamistalous on kuitenkin käsitteenä hyvin laaja, ja sillä voidaan tarkoittaa hyvin laajasti toimintaa, jossa ihmiset antavat, myyvät, lainaavat tai vuokraavat tavaroita tai palveluita toisilleen omistamisen asemesta.

Selvityksen mukaan käytetyn tavaran vertaiskauppa on yhteiskunnalle merkittävä mahdollisuus edistää kiertotaloutta ja kestävyyskäännettä. Kiertotalouden näkökulmasta kuluttajien merkittäviä toimintamahdollisuuksia ovat muun muassa kulutustuotteiden kierto, ylläpito, uudelleenkäyttö, kunnostaminen ja kierrätys. Tilastojen valossa käytetyn tavaran kulutus ja kauppa ovat yleistyneet, sillä yli 70 prosenttia kotitalouksista oli ostanut kirpputorilta tai huutokaupasta edellisen vuoden aikana.

Kuitenkin selvitys toi myös esiin sen, että jakamistalous ei automaattisesti tasaa hyvinvointieroja tai edistä ekologista käännettä, vaan julkisen vallan on tärkeää ohjata jakamistaloutta sosiaalisesti ja ekologisesti kestävään suuntaan. Selvityksen mukaan tällä hetkellä erilaiset jakamispalvelut näyttävät yleistyvän hyvinvoivan keskiluokan kautta, ja jakamispalveluiden saavutettavuutta vähävaraisten parissa tulisi edistää.

Lähde: Kuluttajat ja kansalaiset jakamistaloudessa – tutkijapuheenvuoroja jakamistalouden kehityksestä. Työ- ja elinkeinoministeriö. Oppaat ja julkaisut 2020:3