Martta-iltaa
Kuulun Kemiön Nuormarttoihin. Kokoonnuimme viikko sitten Taito Åbolandin Käsityökeskuksessa, vanhassa Vretan meijerissä Kemiössä. Illan teemana oli pääsiäiskoristeet ja opettajanamme toimi Kemiönsaaren käsityötaituri Liisa Wallenius.
Astuin Kemiön Nuormarttojen seuraan ensimmäisen kerran kymmenisen vuotta sitten samaisessa paikassa, pääsiäisaskartelujen parissa tuolloinkin. Muistan, kun ensin soitin puheenjohtajalle liittymisestäni Nuormarttoihin. Olinhan jo päälle kolmikymppinen ja mieleni teki selvittää yhdistyksen ikärajaa jäsenyyteen. Vitsiksihän se sitten kääntyi kun selvisi, että Kemiön Nuormarttojen perustamishetkellä, -70 -luvulla, jäsenet olivat elelleet nuoruuden kultaista aikaa. Lämmöllä minut 10 vuotta sitten vastaanotettiin mukaan ja hauskaa meidän pienellä porukalla on aina tavatessamme.
Käsityöiltaa tosiaan pukkasi viime viikkoon.
Pöydällä oli malli noidasta, huopapaloja, lankoja, neuloja.
Ompeleita, kirjontakuvioita huopaan. Kirjoin oikein kukkasia… linnunsilmäpistoin. Tänäpäivänä ei niinkään vahvimpia lajejani tämä kirjominen.
Miten selviäisin tämän työn tekemisestä? Samallahan täytyi päästä myös päivittelemään kuulumisiaan ja maailmanmenoa, juoda kaffetta ja syöpötellä herkkuja, perinteeksi muodostuneet arpajaisetkin olivat ohjelmanumerona puhumattakaan milloin laulaa lurautamme ilmoille Marttalaulun.
Niinhän siinä sitten kävi, että toiset saivat pääsiäisnoitansa valmiiksi… minä en.
Suu kävi minulla enemmän kuin neula huovalla. Pikkunoidan nuttu jäi puolitiehen, joten niin meni koko homma kohdaltani kotitöiksi.
