Meeri tuli taloon
Joku kiskoo lahkeestani, tarraa jokaiseen saapasaskeleeseeni pihamaalla, hapuilee käteeni piikkihampaillaan. Matot ovat kasassa, lakana kiskottu alas pyykkitelineeltä, kukkapenkki tassuteltuna… loro siellä, kiemura täällä. Olemme saaneet uuden perheenjäsenen – Meeri on hänen nimensä.
Marttahenkisyyttä tuntuu löytyvän tästä 10 viikkoisesta karvapallerostammekin… energisyyttä, topakkuutta. On intoa, iloa, rohkeutta ja uteliaisuutta vaikka muille jakaa. Tuntuu aivan käsittämättömältä miten tuollaisesta hömelöstä tehopakkauksesta voi muka kasvaa tasaisen rauhallinen, viisas koira. Tuollehan kaikki puhe, sanatkin ovat nimeään myöten vielä ihan hakusessa.
Kaikki on niin uutta ja ihmeellistä. Uuteen kotiin tutustuessa, asettuessa, pikkutassut onneksi väsähtävätkin tarpeeksi usein joten minä ja Iitakin saamme hieman huokaista välillä. Mammalomani tähän kohtaan on enemmän kuin paikallaan.
