Mitä vaaraa vieraslajeista on?

”Ketä ne minun pihassani kasvavat kurtturuusut oikein haittaavat?” on kysymys, joka minulta on kysytty lukuisia kertoja. Joitain vuosia sitten, kun komealupiini luokiteltiin kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi, kävin asiasta pitkän keskustelun erään Facebook-ryhmän kommenttikentässä. Keskustelukumppanini oli hyvin tuohtunut, eikä ymmärtänyt, miksi hänen pitäisi kaivaa pihansa lupiinit ylös. Hänen mielestään ne olivat kauniita eivätkä haitanneet ketään. 

Haitalliset vieraslajit herättävätkin usein kuumia tunteita, ärtymystä, turhautuneisuutta sekä hämmennystä. Nämä kaikki ovat erittäin ymmärrettäviä ajatuksia. On vaikeaa käsittää, miksi isoäidin 60 vuotta sitten puutarhaan istuttamat tatarpensaat pitääkin yhtäkkiä kiireellä poistaa. Tärkeintä keskusteluissa olisikin muistaa, että vieraslajiasetuksia ei ole säädetty muuten vain tai kansalaisten kiusaksi. Meillä kaikilla on tässä yhteisessä tehtävässämme tärkeä tavoite: Suomen kauniin ja monimuotoisen luonnon säilyttäminen ennallaan. 

Olemme varmasti kaikki opiskelleet peruskoulun biologian tunneilla ravintoketjuja. Toukka syö kasvin, lintu toukan ja kettu linnun. Mutta mitä tapahtuu, jos toukan ravintokasvi katoaa? Niin katoavat myös toukka, lintu sekä kettu. Haitalliset vieraslajit leviävät tehokkaasti, valtaavat elintilaa luonnonvaraisilta kasveiltamme, risteytyvät lajiemme kanssa ja muokkaavat maaperän kasvuolosuhteita. Nämä kaikki vaikutukset yhdessä johtavat luonnonvaraisten lajien katoamiseen. Yhden lajin katoaminen johtaa toiseen ja ennen kuin huomaammekaan, on luontomme muuttunut täysin. 

Oman kotipihan vieraslajikasvustojen hävittäminen voi tuntua työläälle ja turhallekin. Olisi kuitenkin muistettava, että haitallisten vieraslajien siemenet voivat levitä todella kauas vaikkapa tuulen tai veden mukana. Vaikka kotipihan kasvusto näyttäisikin pysyvän muuttumattomana, voivat sen siemenet tehdä tuhojaan viereisessä metsässä. Naapurit eivät ehkä kasvustoista huomauta, mutta luonnon äänetön avunpyyntö on huomioitava. Kun me jokainen teemme pienen työpanoksen omassa pihassamme, on yhteisvaikutus jo valtava. 

Itse ainakin nautin koivikoistamme, kukkaniityistämme sekä järvimaisemistamme niin paljon, että toivon niiden säilyvän muuttumattomina jatkossakin. Siksi odotankin jo innolla pääseväni torjuntatoimiin omassa puutarhassani, sillä tiedän tekeväni tärkeää työtä, josta luonto ja tulevat sukupolvemme varmasti kiittävät. 

Annika Jääskeläinen

Kirjoittaja on Marttaliiton VieKas LIFE -vieraslajihankkeen puutarhaneuvonnan harjoittelija ja biologian opiskelija.