Miten määrittelen fiksun takeaway -pakkauksen?

Nyt 14 tuntia kestäneen koulutuksen haluaisin osata vastata, mikä on kestävä pakkaus ruoalle. En siihen aukottomasti pysty, vaikka luennoitsijat olivat erinomaisia ja sain valtavasti tietoa pakkausmateriaaleista ja pakkausten kierrätyksestä, uusista innovaatiosta ja asenteista.

Me Marttajärjestön rekrytoimat 10 osallistujaa sekä italialaisen kuluttajajärjestön ADOC rekrytoimat 10 osallistujaa istuimme tai seisoimme oppimassa yhdessä ja erikseen pakkauksiin liittyvää asiaa ErasmusPlus -rahoitteisessa koulutuspilotissa. Tietokoneen tai kännykän avulla saimme yhteyden asiantuntijoihin ja toisiimme – koulutuksen alusta mahdollisti myös keskustelun ja kyselyihin vastaamisen.

Mitä opin fiksuista pakkauksista? Sen, että määritykset ja lait ovat myöhässä, sillä pakkausala innovoi hurjasti. EU:n tavoitteet vähentää pakkauksia ja muovin käyttöä ovat hyvät, mutta toimenpiteet joskus kömpelöitä: muovipakkauksiin painetut kilpikonnasymbolit eivät kosketa suomalaisia käyttäjiä, sillä ajatus johtaa Välimerelle eikä Itämereen tai lähijärveen. Moniväriset varoitukset lisäävät myös painamiseen tarvittavien kemikaalien määrää.

Opin lajittelusta ja kierrätyksestä, että lait ja asenteet muuttuvat hitaasti, mutta kaikki materiaali kannattaa yrittää kierrättää! Kuluttajien informoimiseksi ja aktivoimiseksi tarvitaan kannustusta ja neuvoja, kuten yhtenäisiä kierrätyssymboleja, jotka puuttuvat vielä monista pakkauksista. Aina jätehuollon nykyinen tila, esimerkiksi pitkät matkat keräyspisteisiin ja niiden siivottomuus, ei kannusta kierrätykseen, mutta tässäkin mennään eteenpäin koko ajan. Pelkkä materiaalikierrätys ei riitä, vaan meidän tulee vähentää luonnonvarojen kulutusta. Siksi on tärkeää, että tarpeetonta pakkaamista vähennetään ja uudelleenkäytettäviä pakkauksia ja niiden panttijärjestelmiä kehitetään.

Koulutuksen aikana ja sen jälkeen tarkkailin ruokapakkauksia aivan uudella innolla: hain ruokaa nepalilaisesta ravintolasta ja kaikki oli pakattu vahvaan muoviin: mitään ei roiskunut kassiin ja ruokaa oli helppo säilyttää jääkaapissa ja syödä seuraavana päivänä. Ruokahävikkiä ei tullut, vaikka annoskoko olikin yhdelle aterialle liian iso. Muoviastiat päätyivät huuhtelun jälkeen muovinkeräykseen, joka meillä taloyhtiössä on. Osa rasioista säästettiin vielä toista käyttöä varten – odottamaan eväsretkeä.

Erään päivän lounaaksi hain kahvilasta kuituiseen, ohuella kalvolla päällystettyyn rasiaan asetellun salaatin. Kalan rasva pysyi pakkauksessa ja viileä salaatti oli helppo nauttia.

Kolmannella kerralla hain hampurilaisaterian paremmasta grillistä. Puukuidusta valmistettuun pakkaukseen lastattu hampurilainen oli mukava syödä, vaikkakin hieman jäähtynyt. Sen sijaan osa epämiellyttävästi pehmenneistä ranskalaisista perunoista joutui biojätteeseen.

Käytännön muistutus siitä, että pakkauksen tärkein tehtävä on suojella ruokaa, jotta se tulee syödyksi. Muovin määrää pakkauksissa on syytä vähentää ja kiertoa tehostaa, mutta sillekin on vielä paikkansa. Rasvaa ja vetää läpäisemätön kalvo suojaa myös vaatteita ja kassia, joten ruokailun jälkeen viitsin kuljettaa pakkauksen puistosta kotiin kartonkikeräykseen. Opin koulutuksessa, että pakkauksen kalvon raaka-aine voi olla fossiilinen tai biopohjainen. Tähän teemaan tarvitsen vielä lisäkoulutusta, sillä ravitsemustieteilijän ajatus lähti harhailemaan kun biopohjaisia ja biohajoavia ”muoveja” määriteltiin. Eikä kaikissa EU-maissakaan määritellä näitä yhtäläisesti.

Tänään hahmotan fiksun, kestävän ruokapakkauksen siten, että se on tarkoituksenmukainen, helposti lajiteltava ja kierrätettävä. Siksi en jätä nepalilaisen ravintolan muoviin pakattua ruokaa tilaamatta, mutta toivon, että heillä ja hampurilaisravintolalla on jonain päivänä pantillinen pakkaus. Haluan maksaa pantin kestoastiasta, joka kestää sekä lämpöä että kuljetusta. Toisaalta ilahdun kuitupakkauksista, joissa on ohut kalvo, kun nappaan mukaani salaatin.

Toivonkin, että ravintolat sekä ruokajärjestelmän pakkaajat tutustuvat uusiin mahdollisuuksiin, joita nyt Suomessa ja muuallakin innovoidaan, jotta ruoka pysyy maukkaana, kauniina ja tarvittaessa lämpimänä kotiin asti. Ja että me arvostamme sekä ruokaa että pakkausta, luonnonvaroja ja ihmisten tekemään työtä ja nautimme tilaamamme ruoan viimeistä murua myöten. Ja sen jälkeen lajittelemme jätteemme tai lunastamme pantin.

Katso SusPac-hankkeen verkkosivut: https://www.sus-pack.eu/ 
Lue lisää pakkauksista: https://www.martat.fi/marttakoulu/kodinhoito/lajittelu-ja-kierratys/