Nyt saa kaalia, kukkakaalia!
Olettekos kuulleet? Kukkakaalia on nyt tarjolla. Onhan sitä ollut ennenkin, mutta nyt kuulemma enemmän kuin aiemmin.
Olen kukkakaalin ystävä, olen syönyt sitä pienestä pitäen ja myös ruoanlaitossakin aina käyttänyt. Tuntuu hassulta, että ihmisiä nyt herätellään, suorastaan ravistellaan, ”ylitsepursuavansadon” vuoksi, käyttämään kukkakaalia. Olisihan kukkakaalireseptejä voinut jakaa valtoimenaan jo aiemminkin ja kukkakaalihan on hyvää ihan sinällään rouskutella vaikka välipalanakin.
Hienoa! Toivotaan, että maittavaa kukkakaalia löydettäisiin vaan entistä enemmän ruokapöytiimme.
Itse pääsin pari viikkoa sitten hakemaan kukkakaaleja suoraan pellolta. Saavuin täällä kotikonnuillani Kemiönsaarella pellolle, joka kasvoi melkeinpä täytenään saunakukkaa. Rikkaruohoa pukkaa Abrahamssonin mailla ja mannuilla, koska myrkkyjä ei käytetä.
Ilolla saavuin noutamaan suoraan pellolta raaka-aineita, joista aion valmistaa ruokaa. Ajatelkaa, herkkuja suoraan pellolta. Mahtava kokemus nähdä, kuinka upeaa työtä ihmiset tekevät puhtaan ravintomme eteen. Lähiruokaa parhaimmillaan ja rakkaudesta ruokaan!
Pellolla kaalit leikattiin huolella puukoreihin. Aseteltiin kolhiintumatta, huolella kuljetuslaatikoihin. Korviini jäi soimaan myös lausahdus… ”Tämähän on kuin lapsiaan maailmalle laittaisi.” Heidän maillaan todella aisti sen kunnioituksen maata ja satoa kohtaan. Eipä siis ihme, jos kaikki maistuukin niin taivaallisen hyvältä.
Päiväani mahtui muutakin säilömistä, mutta kukkakaalit lähtivät nekin pienen ryöppäyksen jälkeen lopulta pakastimen turvaan.
