Nyt tiedän, että meitä on kaikkialla

Etiopiassa asenteet vammaisia kohtaan ovat ankaria. Vammaisten naisten järjestö EWDNA yrittää kuitenkin jakaa oikeaa tietoa ja luoda verkostoja Kynnyksen ja Marttojen tuella.

“Nimeni on Addis Bekele. Minulla on kaksi tytärtä. Vanhempi on kaksikymppinen, terve ja opiskelee yliopistossa. Kaksi vuotta nuoremmalla tyttärelläni Yemeserachilla on vakava kehitysvamma. Hän näkee ja kuulee, muttei pysty puhumaan eikä liikkumaan. Kädetkään eivät toimi.

Vähän alle kaksivuotiaana tyttö putosi kantoliinasta hoitajan selästä. En ensin tiennyt siitä mitään. Sitten tytölle alkoi tulla oireita ja vein hänet sairaalaan. Ihmettelin kovasti, mikä on vialla, mutta totuus selvisi vähitellen. Tyttö oli tuolloin sairaalassa kuukauden.

Kolme vuotta putoamisen jälkeen Yemeserachille tehtiin leikkaus ja laitettiin implantti takaraivoon. Lääkäri sanoi minulle: ”unohda menneisyys, tyttö syntyi nyt uudestaan”. En silloin vielä ymmärtänyt, että lapseni ei tule koskaan puhumaan tai kävelemään.

On ollut todella vaikeaa, itkettää kun ajattelen asiaa. Erosin myös miehestäni, koska hän olisi halunnut antaa lapsemme pois. Toinenkin tyttäreni tipahti pari kertaa koulusta pois ongelmien vuoksi. Käytännön elämässä on myös haasteita: vaipat ovat kalliita, käytän kierrätettyjä kankaita, vettä ei ole aina tarpeeksi. Tytön erityisruoka maksaa paljon, 300 birriä (9 e) viikossa ja syöttäminen on vaikeaa.

Minulla on ulkomailla joitakin ystäviä, jotka auttavat minua lähettämällä rahaa ja vaatteita. Ennen EWDNA:n jäsenyyttä olin yksinäinen, mutta nyt saan aina ystäviltä neuvoja, ongelmani ratkeavat. Olen ollut EWDNA:n jäsen jo 12 vuotta. Ennen ajattelin, että olen ainoa, jolla on vammainen lapsi. Nyt tiedän, että meidän kaltaisia perheitä on kaikkialla.

Mikä on tärkeintä perheelle, jossa on vammainen lapsi? Koti. Sellainen pitäisi olla jokaisella. Ennen minullakin oli ongelmia asuntojen kanssa, mutta nyt tilanne on hyvä. Vuokraisäntäni on ymmärtäväinen ja EWDNA-järjestö on nyt toinen kotini.

Olen onnellinen nykyään, en välitä enää. Minun tarinani saa jakaa myös Suomessa. Se auttaa meitä kaikkia.”

• Lue lisää Marttaliiton ja Kynnyksen yhteisestä työstä Etiopiassa täältä. Voit myös lahjoittaa työllemme.