Saariselkä-Kirkkoniemi-Pykeija -roadtrip

Viime viikolla otimme kesälomasta kaiken irti; kävimme alkuviikosta Jäämeren rannalla ja loppuviikosta seilasimme Itämerellä. Kesäisellä roadtripillä kilometrejä auton mittariin kertyi, mutta mikäs siinä oli matkustellessa ilmastoidulla autolla sään ollessa mitä parhain.

Tällaisia kilometrimääriä ei kannata ajella yhden pysähdyksen taktiikalla, vaan pysähtyä vaikka vain hetkeksi, lomalla kun ollaan. Reittimme Lappi/Norja -roadtrin ensimmäisen päivän pysähdykset olivat Puolanka (ostettiin jäätelöt, kun olimmehan jo kuitenkin 100:n km päässä kotoa) – Ranualla kaksi pysähdystä (Ylimaan taistelun muistomerkillä käynti ja Fazerin makeismyymälässä shoppailu) – Rovaniemi (ruokatauko, kirjakaupassa matkaopaskirjan shoppailu ja Lord-aukiolla kunnon turistin tapaan valokuvailu) – Saariselkä (perillä majapaikassamme).

Pysähdyimme Lapin sodan ja Ylimaan taistelun muistomerkille Ranuan Palovaaraassa. Muistomerkin yhteydessä, pysäköintialueen vieressä olevassa ilmoitustaulussa oli paljon valokuvia, artikkeleita ja erilaisia dokumenttejä alueen sota-aikaan liittyen.

Ensio Seppäsen suunnittelema muistomerkki on paljastettu 29.8.1982. Muistomerkissä on teksti “”Ylimaa 7. – 9.10.1944. Näillä kankailla taistelivat jääkäriprikaatin miehet saksalaisen vuoristoarmeijan osastoja vastaan.” Lähimaastossa on retkeilyreitti “Taisteluiden polku”, jota emme tällä matkalla kuitenkaan lähteneet kiertämään.

Rovaniemen keskustan aukio on nimetty vuonna 2006 Lordi-yhtyeen euroviisuvoiton kunniaksi. Aukiolle pystytetyissä sementtikilvissä ovat yhtyeen jäsenten nimikirjoitukset ja kädenjäljet; Awa, Kita, Mr. Lordi, Amen ja OX.

Majapaikkamme roadtripin ajan oli Santa´s hotel Saariselkä. Huone oli kolmannen kerroksen tilava, saunallinen huone. Parvekkeelta oli mukava katsella maisemia, pihapiirissä käppäileviä poroja ja yötöntä yötä. Ja kuunnella turistien puheensorinaa, kun bussilastillisia eri maista tulevia turisteja majoittui alueen hotelleissa. Saariselkä oli matkallemme oivallinnen majoituspaikka, sillä se oli sopivan etäisyyden päässä roadtrippimme pääkohteista Norjan puolella – Kirkkoniemi ja Pykeija.

Hotellihuoneessa oli erinomaiset valoverhot ja näin saimme pimennettyä huoneemme yön ajaksi sekä hyvä ilmastointi huoneen viilentämiseen. Aamulla klo 6.45 ihastelimme parvekkeella säätä: aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli 22 astetta. Siinä oli pohjoiseen suuntautuvan kesälomamatkan sääelementit todellakin kohdillaan!

Roadtrippimme ensimmäinen pääkohde Norjan puolella oli Kirkkoniemi (norjaksi Kirkenes). Snap kartalla näet Martta Matkaajan kohteessa.

Kirkkoniemessä oli 1900-luvun alussa vain muutamia taloja ja kirkko. Vuonna 1906 Kirkkoniemeen perustettiin Bjørnevatnin kaivos, minkä jälkeen muutamassa vuodessa kaupunkiin muutti tuhansia ihmisiä. Rautakaivosten malmia rikastettiin ja laivattiin vuoteen 1996 asti, jolloin kaivos suljettiin. Kaivos on avattu tuon jälkeen uudestaan, mutta en löytänyt varmaa tietoa siitä, mikä on kaivostoiminnan tämän hetkinen tilanne. Kirkkoniemen merkittävä elinkeino nykyään on turismi.

Alue oli toisen maailmansodan pommitetuimpia ja kylä tuhoutui lähes kokonaan. Ennen sotaa rakennukset Kirkkoniemessä olivat tyyliltään saamalaista, norjalaista ja suomalaista arkkitehtuuria. Sodan jälkeinen jälleenrakentaminen norjalaisti arkkitehtuurin.

Kirkkoniemen keskustan kävelykadulla kävellessämme bongasin käsityötarvikekaupan. Kaupan ikkunasomistusta katsellessani kaupan ovi suorastaan imaisi minut sisään liikkeeseen. Kaupassa oli hyllytolkulla norjalaisia lankakeriä, nappeja ja ompelutarvikkeita. Ostin kaksi metriä Norjassa valmistettua nauhaa, mikä maksoi noin 23 euroa.

Kirkkoniemen keskusaukiolla on sodanaikaisille äideille omistettu muistomerkki.

Kirkkoniemen kirkko on Etelä-Varangin evankelis-luterilaisen seurakunnan vuonna 1959 valmistunut kirkko. Kirkko on rakennettu vuonna 1944 sodassa tuhoutuneen kirkon paikalle. Katujen nimikyltit ovat länsimaisin ja kyrillisin kirjaimin, sillä alueella asuu venäläisiä, kveenejä ja muita suomenkielisiä.

Meriharakka on kahlaaja, jonka tuntomerkkejä ovat porkkananvärinen ja -muotoinen pitkä nokka sekä leveä valkoinen siipijuova. Meriharakka syö ennen kaikkea simpukoita ja ostereita sekä myös hyönteistoukkia ja pikkukaloja.

Ostoskeskuksessa olevassa liikkeessä oli myynnissä erilaisia ja eri merkkisiä suomalaisia keittiötavaroita, kuten esimerkiksi Muumi-mukeja.

Kirkkoniemestä matkasimme Varangin vuonossa, Jäämeren rannalla, sijaitsevaan Pykeijaan (norjaksi Bugøynes). Pykeijan asukkaista suurin osa on 1800-luvun puolivälissä, katovuosina, Lapista nälkää ja köyhyytta pakoon lähteneiden suomalaisten jälkeläisiä.

Alueen suurimmat tulonlähteet ovat matkailu ja kuningasravun pyytäminen. Turisteilla on mahdollisuus osallistua rapuretkille. Kuningasrapu on vieraslaji, jonka leviämistä pyritään estämään, tosin samalla alueen tärkeää elinkeinoa pyritään edistämään. Neuvostoliittolaiset toivat ravun aikoinaan Tyynenmeren alueelta pohjoiseen, mistä rapukanta levisi Barentsin merellä ja Varangin vuonoon.

Muistomerkki Pykeijaan muuttaneiden suomalaisten muistoksi – “Kiitos esi-isillemme”. Muistomerkin tekijä on suomalainen taiteilija Kitty Tennberg.

Vuonna 1962 kylään valmistui tie, mitä ennen Pyjeijaan oli kuljettu lähinnä vesiteitse. Alueen kalastuslaitosten suljettua 1980-luvulla kylä joutui vaikeuksiin. Ihmiset eivät halunneet muuttaa pois, vaikka toimeentuloa ei ollut. He laittoivat 15.8.1989 lehti-ilmoituksen Dagbladetiin, missä pyjeijalaiset tarjosivat kyläyhteisöään myytäväksi. Kylä ei mennyt kaupaksi, mutta se sai julkisuutta ja turistit kiinnostuivat paikasta.

Pykeijalaiset puhuvat norjaa sekä vanhaa suomea, kveeniä. Kveenin kieli muistuttaa Tornionjokilaakson alueella puhuttavaa meänkieltä. Vuonna 2005 kveenin kieli sai virallisen vähemmistökielen aseman Norjassa. Vuonna 2010 Pykeijassa oli 250 asukasta.

Kyllä! Vesi Jäämeressä on kylmää!

Ajelimme upeita norjalaisia ja suomalaisia maisemia ihastellen majapaikkaamme Saariselkään. Tulomatkalla Sodankylässä meni +30 asteen lämpöennätys rikki! Illalla Saariselän majapaikassamme saunoimme ja istuskelimme välillä “vilvoittelemassa” parvekkeella (ulkona myöhään illallakin +25 astetta) ja ihastelimme Lapin yötöntä yötä. Ja todellakin – suomalainen saunoo myös hellepäivinä 🙂

Kotimatkalla pysähdyimme Sodankylän Tankavaaraan ja kävimme maailman ainoassa Kansainvälisessä Kultamuseossa. Museon perusnäyttely kertoo Lapin kultahistoriasta ja vaskoolinmuotoisessa Golden World -rakennuksessa on näyttelyosioita yli 20 eri maasta. Museon tarjonta on mielenkiintoinen, joten tähän kohteeseen kannattaa varata aikaa.

Kultahippujen nimet koon perusteella: hengetön, täi, russakka, lude ja saivare. Kultamuseon altaalla oppaan ohjauksessa voi kokeilla vaskoolin käyttöä ja nähdä, kuinka kulta painavampana jää vaskoolin pohjalle. Näimme ryhmän kultakuumeisia huuhtomassa kultaa Kultamuseon ulkoaltaalla. Saaliina heillä todentotta oli kultahippuja ja korukiviä! Emme antautuneet kultakuumeen vietäväksi, vaan lähdimme ajelemaan kotiin. Matkalla kyllä kertailimme museossa näkemäämme.

Intopinkeänä Martta Matkaaja kuvaili vielä kotimatkallakin tiellä käppäileviä aitoja Lapin poroja.

Kotimatkalla kurvasimme Pelkosenniemelle nähdäksemme Andy McCoy -patsaan. Patsaan on hongan sydänpuusta veistänyt Matti Hulkko, Andy McCoyn setä. Korkeutta patsalla on 3,6 metriä.

Kotipihaan päästyämme oli näky hurja; auton keulassa oli kirjava lajitelma erilaisia liiskaantuneita ötököitä ja ökkömönkiäisiä.

Matkakuvakirja Martta Matkaajan opastuksella Saariselkä-Kirkkoniemi-Pykeija -roadtripiltä päättyy kuvaan Jäämeren rannalta. Kiitos matkaseurasta!