Tatartalkoot – pienen pihan muodonmuutos
Suuret tatarkasvustot ovat tuttu näky suomalaisissa pihoissa. Muutimme yhden rivitalopihan ilmettä torjumalla haitallinen vieraslaji pois ja suunnittelimme tilalle ruukku- ja laatikkopuutarhan.
Tartuin ystäväni kanssa tuumasta toimeen ja järjestimme kahden naisen talkoot japanintatarkasvustoa (Reynoutria japonica) vastaan ystäväni kotipihalla. Kasvia oli selkeästi istutettu reunuskasviksi rivitalopihojen väliin, mutta suurikokoisena kasvina se alkoi viedä tilaa pihasta. Ja kun se kerran on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi Suomessa, niin ryhdyin mielelläni ystäväni avuksi ja sain samalla hyvää kokemusta tatarten torjunnasta.
Kesäkuun puolivälissä japanintatarkasvusto oli jo aika kookasta. Paras aika torjunnalle on kevät, kun kasvusto on vielä pientä. Päätimme kuitenkin vielä tarttua hommaan. Japanintattaren juuret ovat todella syvällä maan alla ja niitä on vaikea kaivaa pois, niin että ne eivät katkeilisi. Kasvi leviää katkeilleista juurenpaloista, joten niiden pilkkominen maahan vain lisää kasvustoa. Päätimme siis katkoa maanpäälliset versot pois ja peittää alueet sen jälkeen paksulla muovilla.
Suuret, jo muutaman metrin mittaiset versot katkesivat yllättävän helposti juurenniskasta ja saimme suurimman osan ihan käsivoimin irti. Vaikeimmissa paikoissa käytimme apuna suuria oksasaksia. Kasasimme versot suureksi kasaksi ja katkoimme niistä huolellisesti alaosasta pätkät pois, koska niihin oli jo muodostunut uusi ns. ilmajuuria. Juurakon palaset ja nämä versojen tyvet keräsimme mustaan muovisäkkiin, johon ne saivat jäädä mätänemään aurinkoon. Mädäntyneet kasvinosat voi jälkeenpäin kompostoida. Vihreät kasvinosat, eli versot ja lehdet katkoimme sopiviksi pätkiksi ja pakkasimme jätesäkkeihin, jotka menivät kaatopaikalla vieraslajeille tarkoitettuun konttiin. Japanintatar ei leviä versoista, eikä tee siementä, eli jätteen olisi voinut kompostoida tavallisessa kotikompostissa, mutta jätettä tuli niin paljon, että se piti viedä pienestä rivitalon pihasta pois.
Maahan jääneet juuret ja kaikki mahdolliset juuren palaset peitettiin kaksinkertaisella mustalla muovisäkillä. Saimme maisemoitua paikat kaatamalla soraa ja suurempia kiviä muovin päälle. Paikka näytti ihan siistiltä työmme jälkeen. Kitkemistä ja kaivamaista tulee varmasti tapahtumaan vielä monena vuonna näiden talkoiden jälkeen, jotta koko kasvusta saadaan nitistettyä kokomaan pois. Mustan muovin alla kasvi ei saa valoa ja näivettyy pikkuhiljaa. Japanintatarkasvuston paikalle kannattaa istuttaa uusia kasveja vasta, kun se on kokonaan hävinnyt tältä kasvupaikalta. Kun muovit poistetaan muutaman vuoden päästä, maasta saattaa vieläkin nousta sinnikkäitä versoja. Torjujalta vaaditaan siis myös sinnikkyyttä.
Tatarlajikkeet eivät Suomessa lisäännyt siemenistä – vielä. Kasvi leviää kasvullisesti, eli levittäytyy kasvupaikallaan tai maajätteen mukana uusille kasvupaikoille. Varsinkin luonnossa se valtaa alaa alkuperäisiltä kasveilta ja aiheuttaa eroosiota, varsinkin vesistöjen lähellä. Siksi tatarlajikkeet ovat luokiteltuja haitallisiksi vieraslajeiksi ja ne tulisi poistaa pihoista. Väliaikaisesti kasvupaikalle voi tehdä vaikka ruukkupuutarhan. Ruukut peittävät alleen katetun alueen ja niissä voi mielikuvituksellisesti kasvattaa vaikka mitä hyötykasveista, kukkiviin köynnöksiin tai leikkokukkiin. Myöhemmin paikalle voi istuttaa kestäviä lajikkeita, joista on iloa meille ja luonnolle.