Tietotekniikkakoulutusta eläkeläisille

Oppiminen on iloinen asia. Vai onko?

Jäin eläkkeelle tämän vuoden kesäkuussa. Toimin parikymmentä vuotta it-kouluttajana, tai niin kuin me vanhemmat ihmiset sanomme, atk-kouluttajana. Vuosikymmenien aikana tietotekniset välineet ja laitteet sekä ohjelmat ovat kehittyneet huimaa vauhtia. Onneksi omaan uteliaan ja sinnikkään luonteen, joten uusien asioiden oppiminen on tuntunut mieluisalta.

Olen opettanut tietotekniikkaa maahanmuuttajille, yritysten henkilökunnille, ELY-koulutuksissa ja eläkeläisille. Kirjo on ollut laaja. Vuosien varrella olen myös itse oppinut paljon, sillä opetustilanteet ovat aina vuorovaikutteisia.

Viimeiset kaksi kuukautta olen neuvonut ja opastanut tietotekniikkaa, tai kuten juuri opin nettiopastajakurssilla, että aikuisille ihmisille tarjotaan nettisivistystä, kotikuntani eläkeläisille, Eläkeliiton Tammelan yhdistys ry. Arvatkaa onko mukava mennä töihin, kun koulutustilan toiseen kerrokseen kiipeää kanssani iloisia ja innosta porisevia kanssakulkijoita? Todellakin.

Kurssimme opetus on jaettu kahden tunnin jaksoihin, kahdelle ja puolelle päivälle ja ryhmiä on yhteensä viisi, joissa yhteensä noin 30 innokasta oppijaa. Ryhmät on jaettu aloittajiin ja jatkajiin osaamistason mukaan. Jokaisella on oma laite, mikä onkin aiheuttanut hieman haasteita, mutta myönteisellä asenteella olemme selvinneet. Kurssilaisilla on käytössään älykännyköitä, tabletteja ja kannettavia tietokoneita. Olemme opetelleen etsimään internetistä hyöty- ja huvisivustoja sekä käyttämään sähköpostia. Voi sitä onnistumisen riemua, kun tiettarin käyttö alkaa sujua.

Mikäli keväällä järjestämme jatkokurssin, niin sen opin, että erilaitteita käyttävät henkilöt kannattaa jakaa omiin ryhmiinsä, silloin oppiminen (ja opetus) on jouhevampaa. Tietotekniikkaa voi opetella minkä ikäisenä hyvänsä. Ryhmämme vanhin henkilö oli 89-vuotias. Oppiminen on iloinen ja hyödyllinen asia!

Oppimisen siivet kannattelevat pitkälle…