Elin Nylander

Elin Alfhild Nylander (2. marraskuuta 1866 Raahe – 8. toukokuuta 1948 Helsinki) toimi aktiivisesti suomalaisessa naisasia- ja vastarintaliikkeessä 1900-luvun alussa. Hän työskenteli Marttaliiton toisena palkattuna sihteerinä vuosina 1904–1906.

Nylander syntyi Raahessa 1866. Hänen vanhempansa olivat pormestari ja kihlakunnan tuomari Simon Vilhelm Nylander (1827–1889) ja Emma Charlotta Ståhlberg (1827–1900). Perheeseen syntyi yhteensä kuusi lasta. Nylanderin sisaruksiin kuuluivat mm. Kokkolan pormestari Charles Wilhelm Nylander (1859–1903). Nylander oli sukua myös Martta-yhdistyksen ensimmäiselle palkatulle työntekijälle ja myöhemmin pitkäaikaisena puheenjohtajana toimineelle Fanny Hultille (o.s. Nylander): Kumpikin kuului samaan oululaiseen Nylanderien kauppias- ja virkamiessukuun, ja heidän isänsä olivat toistensa pikkuserkkuja.

Ensimmäisen sortokauden aikaan 1899–1905 Nylander toimi aluksi Oulussa herännäisjohtaja Mauno Rosendalin avustajana, ja järjesti passiivista vastarintaa Pohjois-Suomessa. Nylander huolehti esimerkiksi Vapaiden Lehtisten, eli maanalaisen helsinkiläisen perustuslaillisten lehden jakelusta.

Muutto Helsinkiin

Vuonna 1904 Nylander muutti Helsinkiin ja alkoi toimia monen muun aktivistinaisen tavoin vastarintajärjestö naiskagaalissa, joka perustettiin vastustamaan laittomia asevelvollisuuskutsuntoja. Martoista esimerkiksi Dagmar Neovius ja Cely Mechelin toimivat myös aktiivisesti Naiskagaalissa. Naiskagaali salakuljetti ja levitti Suomeen kiellettyjä lehtiä, keräsi rahaa vastarintatoimintaan ja toi ulkomailla julki Suomen oikeustaistelua. Samana vuonna 1904 Nylanderista tuli Fanny Hultin seuraajana Martta-yhdistyksen sihteeri.

Vuoden 1904 lopussa Nylander liittyi vastaperustettuun Suomen aktiiviseen vastustuspuolueeseen. Puolue oli useita muita puolueita radikaalimpi, sillä se vastusti venäläistämispolitiikkaa ja kannatti Suomen itsenäistymistä Venäjästä tarvittaessa väkivaltaisinkin keinoin. Puolue salakuljetti Suomeen kirjallisuutta, aseita ja räjähdysaineita. Aktivistien taistelujärjestö yritti myös toteuttaa vuoden 1905 aikana joitakin epäonnistuneita murhayrityksiä venäläistä virkakoneistoa vastaan.

Nylander kuului puolueen hallitukseen ja toimi Vironkatu 7:ssä sijainneen “Sjuan” nimellä tunnetun puolueen päämajan emäntänä. Puolueen toiminta alkoi vähitellen hiipua, ja aktivistit päättivät luopua väkivallan käytöstä vuoden 1906 eduskuntauudistuksen avattua uusia toimintamahdollisuuksia. Aktiivisen vastustuspuolueen toiminta päättyi kokonaan vuoteen 1908 mennessä. Vuonna 1906 Nylander päätti työnsä sihteerinä Martta-yhdistyksessä.

Suomen itsenäistyminen ja sisällissota

Toisen sortokauden alkaessa 1908 Nylander liittyi jälleen mukaan vastarintaliikkeeseen. Hän liittyi uudelleen perustettuun ja uudistettuun naiskagaaliin vuonna 1912. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua vuonna 1914, Nylander kuului niihin aktivisteihin, jotka halusivat hyödyntää tilaisuutta Suomen itsenäisyyden julistamiseen. Nylander ryhtyi myös kannattamaan aktiivisesti 1914 perustettua jääkäriliikettä.

Suomen itsenäistymisen jälkeen Nylander tuki sisällissodassa valkoisia. Hän osallistui esimerkiksi salaa Helsingin suojeluskunnan aseistamiseen ja tarjosi muutenkin apuaan valkoisten johtajille. Sodan jälkeen jääkäriliike palkitsi Nylanderin kunniamerkillään.

Lähteet