Jättiputket

Jättiputkien torjunnassa on tärkeää käyttää suojavarusteita – jättiputkien kasvineste polttaa!

Suomessa kasvaa kolme Heracleum-suvun jättiputkilajia, joiden erottaminen toisistaan on vaikeaa. Yleisin lajeista on kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum). Persianjättiputkea (Heracleum persicum) ja armenianjättiputkea (Heracleum sosnowskyi) tavataan vähemmän.

Tuntomerkit

Jättiputket ovat huomattavasti suurempia kuin luonnonvaraiset putkikasvit. Varren läpimitta voi olla jopa 10 cm ja varsissa on punavioletteja läikkiä tai varsi on tyvestä kokonaan violetti, riippuen lajista. Liuskoittuneet lehdet ovat alta karvaiset ja lehdet ruotineen voivat kasvaa jopa kolme metriä pitkiksi. Siemenestä kasvanut jättiputki kasvattaa ensimmäisinä vuosina lehtiruusukkeen ja kolmantena kesänä kukkavarren. Jättiputken kukinto on suuri sarjakukinto ja yhdessä kasvissa voi olla jopa 80 000 valkoista kukkaa. Kukinta alkaa kesäkuussa ja siemenet kypsyvät heinä-elokuussa. Jättiputket kasvavat tavallisesti kolmen metrin korkeuteen, mutta hyvällä kasvupaikalla se voi kasvaa jopa viisimetriseksi.

Alkuperä ja levinneisyys

Kaukasukselta kotoisin oleva kaukasianjättiputki tuotiin 1800-luvulla koristekasviksi Eurooppaan ja myöhemmin myös Suomeen. Armenianjättiputki on myös lähtöisin Kaukasuksen alueelta, mutta on rantautunut Suomeen erityisesti Pietarin kautta, jossa sitä yritettiin viljellä rehukasvina. Persianjättiputki on kotoisin Turkin, Irakin ja Iranin alueelta.

Puutarhoista karanneisiin jättiputkiin voi törmätä lähes missä vain: tien varsilla, hylätyn talon pihapiirissä, pellon reunalla, rannalla tai maanläjitysalueella. Jättiputket leviävät ainoastaan siementen avulla. Kypsät siemenet varisevat kasvin läheisyyteen ja muodostavat maahan siemenpankin. Jättiputken siemenet itävät hyvin ja säilyvät itämiskelpoisina vuosia. Jättiputket varistavat siemeniä vielä talvellakin hangen päälle, josta tuuli tai sulamisvedet kuljettavat siemeniä uusille kasvupaikoille.

Haitallinen vieraslaji

Isot jättiputket muodostavat laajoja kasvustoja ja tukahduttavat kasvupaikan muut kasvilajit varjostamalla ja erittämällä juuristaan pintamaahan yhdisteitä, jotka haittaavat muiden kasvien siementen itämistä ja taimien kasvua. Ne aiheuttavat haittaa virkistysalueilla polttavan kasvinesteen takia ja voivat estää kokonaan alueiden virkistyskäytön. Jättiputken torjunnasta aiheutuu taloudellisia kustannuksia, suuret jättiputkiesiintymät voivat alentaa kiinteistön sekä tontin arvoa ja niiden vaarallinen kasvineste voi aiheuttaa terveydenhoitokuluja ja tulonmenetyksiä.

Torjunta

Torjunnan kannalta lajimääritys ei ole välttämätöntä, sillä torjuntakeinot ovat kaikille lajeille samat. Tärkeintä on, että lajin tunnistaa jättiputkeksi.

Torjunta kannattaa aloittaa keväällä, kun taimet ovat vielä pieniä. Ensimmäisen vuoden pikkutaimet voi torjua käsin kitkemällä. Torjuntatyö vaikeutuu sitä mukaa, kun kasvi kasvaa. Keväällä siementaimen tunnistaminen on siis hyvin tärkeää.

Suuremmiksi kasvaneiden jättiputkien torjunnassa kasvi olisi hyvä saada kaivettua maasta juurineen, sillä maahan jäänyt juurakko voi kasvattaa uuden lehtiruusukkeen. Kukintavaiheessa kukinnot katkaistaan ja kerätään pois, jotta siemenet eivät pääse kehittymään. Kukintojen keräämisen jälkeen varsi leikataan ja juurakko kaivetaan maasta.

Jättiputkikasvusto voidaan myös peittää. Peittäminen tehdään paksulla valoa läpäisemättömällä muovilla joko keväällä, kun taimet ovat vielä pieniä tai myöhemmin kasvuston alasleikkauksen jälkeen. Muovin alla kasvusto näivettyy ja siemenet eivät pääse itämään. Muovi saa olla paikallaan vuosia, sillä siementen itämiskyky säilyy vuosia.

Jättiputkea sisältävän kasvijätteen ja maa-aineksen kanssa on oltava huolellinen. Kasvinosat, joista kasvi ei leviä voi laittaa kotikompostiin, mutta siemenet on turvallisinta hävittää hyvin pakattuna polttokelpoisen sekajätteen joukossa. Älä laita siemeniä kompostiin, sillä kotikompostissa lämpötila nousee harvoin niin korkeaksi, että siemenet tuhoutuisivat.

Mekaaninen, käsin tehty torjunta on ympäröivälle luonnolle aina paras vaihtoehto. Kemiallista torjuntaa käytettäessä on muistettava, että se vaikuttaa myös muuhun luontoon. Kemiallinen torjunta on paras tehdä keväällä, kun taimet ovat vielä pieniä – silloin kemiallisia torjunta-aineita tarvitsee käyttää vähemmän ja torjuntakustannukset ovat alhaisemmat.

Kun torjut jättiputkia, suojaa iho ja silmät peittävällä vaatetuksella, käsineillä ja suojalaseilla. Iho-oireita aiheuttavaa kasvinestettä valuu leikatuilta pinnoilta sekä muilta kasvin osilta. Jos kasvinestettä joutuu iholle, pese iho heti runsaalla vedellä ja saippualla. Mahdollisen altistuksen jälkeen auringossa oleskelua tulee välttää viikon ajan. Myös saunomista on hyvä välttää ihon herkistymisen vuoksi. Kasvineste sisältää furokumariineja, jotka yhdessä auringonvalon kanssa aiheuttavat paljaalle iholle palovamman kaltaisia rakkuloita tai ihottumaa ja pigmenttivaurioita.

Jos epäröit, kannattaa antaa torjunta ammattilaisen käsiin!