Kanojen kasvatusta ja muita ansaintakeinoja

Vuosisadan alussa elettiin vielä osin omavaraisesti. Rahaa käytettiin perheissä vähän ja naisilla sitä ei usein ollut lainkaan. Martta-Yhdistyksen kanta oli, että myös naisten tuli saada omaa rahaa. Kanojen kasvattaminen ja munien myyminen oli yksi tärkeistä rahanhankkimiskeinoista.

Kanakonsulentit kanojen keskellä 1910-luvulla.
Kymin Martat tekemässä mallikanalaa 1920-luvulla.

Kanojen kasvatus ei ollut Suomessa vuosisadan alussa kovinkaan laajalle levinnyt elinkeino. Kanojen oikeaa hoitoa oppiakseen Martta-Yhdistyksen kanatalousneuvonnasta vastannut Olga Autere kävi tutustumiskäynnillä Tanskassa.

Yhdistysten alueelle perustettiin mallikanaloita, joissa halukkaat saivat käydä oppimassa kanan kasvattamista. Kuvassa sellaista rakennetaan Kymissä.

Martat olivat Suomessa ensimmäisiä, jotka aloittivat organisoidun kananmunien välitysmyynnin. Yhdistyksen neuvoja tarkisti munat, ne pakattiin ja lähetettiin myytäväksi kaupunkeihin, lähinnä Helsinkiin. Munatuotannon määrästä oikein kilpailtiin, tuottoisimmat yhdistykset löytyivät Kymenlaaksosta ja Karjalasta.

Myös mehiläispesien hoitoa kokeiltiin ansaintamuotona, mutta se ei yleistynyt kuten kanojen kasvatus, vaikka hunajalla olisikin ollut menekkiä.

Kudonnaisia ja neuleita

Kangaspuilla kudotut tekstiilit: huonekalukankaat, verhot, pöytäliinat, pyyheliinat ja muut tekstiilit oli helppo valmistaa kotona ja välittää neuvojan kautta eteenpäin myytäväksi. Erityisesti kurkijokelaiset martat tulivat tunnetuksi kankaistaan, mutta monet muutkin yhdistykset erikoistuivat niiden tekemiseen. Kurkijoella martat lunastivat marttalansa pääosin kankaiden myynnistä saaduilla varoilla.

Kaikki osasivat kutoa sukkia. Neuvojat välittivät sukkalankoja ja martat kutoivat niistä sukkia, jotka myytiin kaupunkien myymälöihin tai suoraan tehtaille työläisten joululahjoiksi.

Turkulaiset martat ompelivat ja neuloivat kotona vaatteita Marttanukeille.

Kirsi Vesterbacka