Karvarousku

Karvarousku (Lactarius torminosus) kuuluu ehdottomasti suomalaisten suosikkisieniin. Sieni on pienenä niin sievä, että se varmasti houkuttelee kerääjiä. Karvarousku on yleinen koko maassa koivuja kasvavista tuoreista sekametsistä aina Lapin tunturikoivikoiden kautta kuiviin kangasmetsiin.

Tunnistaminen

Vaalean- tai ruskeanpunainen lakki on vyöhykkeinen. Lakin reuna on nuorena sisään kiertynyt ja hyvin pitkäkarvainen, vanhemmiten lähes kalju. Lakki on usein keskeltä kuopalla. Heltat ovat saman sävyiset mutta vaaleammat kuin lakki.

Jalka on lakin värinen tai hiukan vaaleampi, tasapaksu, ontto ja sileä, ja aivan sen latvassa on valkea vyö. Malto on valkoista, helposti murtuvaa. Maitiaisneste on valkoista, punavivahteista, ja sitä tulee sientä taitettaessa runsaasti. Nesteen väri pysyy muuttumattomana. Sienen tuoksu on raikas.

Suomessa kasvaa kaksi vaaleaa, karvarouskua muistuttavaa, pienempää sientä. Kuivemmilla paikoilla, tienpohjilla ja pihanurmikoilla, kasvava, ei kovin yleinen villakarvarousku ja kosteilla paikoilla, soilla kasvava valkokarvarousku. Molempia voi käyttää karvarouskun tavoin ruoaksi. Myös keltaisissa rouskuissa, keltarouskussa (maitiaisneste värjää mallon ja heltat violetiksi) ja isovoirouskussa (maitiaisneste muuttuu rikinkeltaiseksi) on karvapeite. Nekin ovat hyviä ruokasieniä.

Käyttö

Karvarousku sopii perinteisen sienisalaatin lisäksi esimerkiksi keittoihin, kastikkeisiin, muhennoksiin, kiusauksiin ja riistan kanssa tarjottavaksi. Sateisina kesinä karvarouskua voi löytää jo heinäkuussa. Paras satokausi on muiden rouskujen tapaan yleensä elokuun puolivälistä syyskuun loppuun.

Käsittely

Sieni käytetään yleensä kokonaan, eli jalka ja lakki helttoineen, jos ne ovat toukattomia. Sienet kannattaa käsitellä jo metsässä. Multainen jalan tyvi poistetaan, ja irtoroskat karistellaan sieniveitsen harjalla. Sieni halkaistaan ja tarkistetaan, että se on toukaton. Karvarousku on nimensä mukaan karvainen, mutta lakin karvoja ei tarvitse poistaa perattaessa.

Karvarouskun tieteellinen nimi on Lactarius torminosus. Lactarius tarkoittaa ”maitoa erittävä” ja torminosus ”vatsanväänteitä aiheuttava”. Käsittelemätön karvarousku on väkevä ja polttavan kirpeä. Siksi sieniä on keitettävä runsaassa vedessä 10 minuuttia ennen käyttöä ja säilömistä. Keittoaika lasketaan siitä, kun koko massa alkaa kiehua. Keittämisen jälkeen sienet huuhdellaan kylmässä, juoksevassa vedessä. Keitinvesi kaadetaan pois.

Säilöntä

Suolaaminen on karvarouskujen tavallisin säilöntätapa. Sienet voidaan keittämisen jälkeen myös pakastaa.