Keltamajavankaali

Aikaisin keväällä kosteikoissa kukkiva keltamajavankaalin (Lysichiton americanus) voi tunnistaa kukkavarren kirkkaankeltaisesta tukilehdestä. Kauneudestaan huolimatta keltamajavankaali on EU:n alueella luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi, jota on torjuttava.

Tuntomerkit

Keltamajavankaali on monivuotinen kostean paikan kasvi. Se kukkii aikaisin keväällä muodostaen paksun ja jopa puoli metriä pitkän kukintovarren. Kukinnon ympärillä on vehkakasvien tapaan tukilehti, joka on keltamajavankaalilla kirkkaan keltainen. Kasvi kukkii aikaisin keväällä, jo ennen lehtien kasvua. Soikeat lehdet ovat kaljuja ja kiiltäviä, ja ne voivat saavuttaa yli metrin korkeuden. Lehdet kasvavat ruusukkeena kukintovarren ympärille. Yksi täysikasvuinen kasviyksilö voi kookkaine lehtineen levittäytyä yli neliömetrin alueelle. Haisunäädästä muistuttava tuoksu on antanut lajille sen englanninkielisen nimen ’skunk cabbage’.

Keltamajavankaalin tunnistaa keltaisesta tukilehdestä kukinnon ympärillä ja suurista lehdistä.

Alkuperä ja levinneisyys

Keltamajavankaali on kotoisin Pohjois-Amerikan länsiosista, Alaskasta Kaliforniaan ulottuvalta alueelta. Eurooppaan se tuotiin koristekasviksi vuonna 1900-luvun alussa. Näyttävän ulkomuotonsa vuoksi kasvia on viljelty laajalti Euroopassa, jossa se on etenkin 1900-luvun loppupuolella karannut puutarhoista luontoon.

Keltamajavankaalia on istutettu myös Suomessa puutarhan kosteikkokasviksi. Sieltä se on edelleen päässyt leviämään luontoon veden, puutarhajätteiden ja eläinten avulla. Kasvi on kasvupaikkansa suhteen vaatimaton, ja viihtyy monenlaisilla kosteilla paikoilla, kuten järvien ja lampien reunoilla, puronvarsilla sekä ojissa.

Haitallinen vieraslaji

Keltamajavankaali muodostaa laajoja ja tiiviitä kasvustoja tukahduttaen alleen kosteikon alkuperäisen kasvillisuuden. Kasvi on EU:ssa haitalliseksi säädetty vieraslaji, eli sen maahantuonti, kasvatus, myynti, hallussapito ja ympäristöön päästäminen on kiellettyä.

Laki velvoittaa sen torjuntaan ja paras torjuntatapa on aikainen kitkeminen. Keväällä, kun kasviyksilöt ovat vielä pieniä, ne on helpompi kitkeä juurineen kosteasta maasta. Täysikasvuisen kasvin pystyjuurakko voi yltää 30 senttimetrin syvyyteen ja on vaikeasti poistettava. Keltamajavankaali on tehokas siementäjä ja yksi kasviyksilö voi muodostaa 2 400 siementä. Maahan muodostuu siemenpankki, jossa siemenet säilyttävät itämiskykynsä useita vuosia. Kelluvat siemenet leviävät uusille kasvupaikoille myös virtaavan veden mukana. Torjuntapaikkaa on syytä tarkkailla usean vuoden ajan ja kitkettävä uudet taimet pois niiden ollessa pieniä.

Siementen kypsyminen ja leviäminen estetään katkaisemalla kukinnot kukinnan lopulla toukokuussa.