Lähetit kotikäynnillä

Lähetit tekivät ahkerasti kotikäyntejä kesällä 1899 syrjäisissä maaseutupaikoissa. Kotikäynnillä kartoitettiin kodin senhetkinen tilanne ja tehtiin parannusehdotuksia.

Lähetit eli emissaarit, joita voi kutsua myös ensimmäisiksi neuvojiksi, olivat pääasiassa kesälomalla olevia opettajaneitejä. Heidän tehtävänään oli kulkea talosta taloon kartoittaen olosuhteita, tutustua olosuhteisiin kodeissa ja neuvoa kädestä pitäen miten asioita voisi tehdä toisin. Kainuulainen Helena Fellman muisteli 1950-luvulla tuota aikaa:

Vuonna 1900 saapui ‘nälkämaille pääkaupungista lähetti, joka oleskeli kuukausimääriä sydänmailla. Hän kulki talosta taloon, mökistä mökkiin. Keskustelun kautta hän koetti herättää ja valistaa kansaa sekä kehoitti saapumaan kokouksiin, joita alkoi pitää. Joitakin haaraosastoja perustettiinkin

Tavoitteena oli, että tapaamisissa opittiin puolin ja toisin uutta. Näitä systemaattisia tutustumiskäyntejä tehtiin pääasiassa vuosien 1899 ja 1900 kesinä. Sen jälkeen työtä jatkoivat paikallisesti palkatut neuvojat.

Läheteille tehtiin toimintasuunnitelma, jossa annettiin mm. seuraavia ohjeita: 

Lähetin tulee, jos suinkin mahdollista on, käydä yksityisissä taloissa harvaan asutuissa seuduissa. Sellaisissa kylissä, joissa talot ovat toistensa lähellä, sekä pitäjissä, joissa on hyvät kulkuneuvot, tulee käyntien välillä pitää kokouksia ja iltamia jossain talossa tai jossain muussa sopivassa huoneistossa…. Lähetin tulee välttää oppinutta kieltä ja vaikeita lausetapoja sekä koettaa asettua kokonaan läsnäolevien kehityskannalle… Lähetin tulee saapua heidän luokseen kuin äiti, sisar tai ystävä, mutta ei koskaan herrasrouvan tahi kaupunkilaisneidin tavoin…

Yhdessä lähetin kanssa perustettiin kasvimaita, suunniteltiin ulkohuoneen rakentamista, tutustuttiin tuholaisten torjuntaan, saatiin vihjeitä lasten kasvatukseen ja harjoiteltiin järkevää kotitalouden hoitoa. Saaduilla eväillä jatkettiin elämää eteenpäin kodeissa.

Muutaman kuukauden kuluttua lähetti teki uuden käynnin, jonka aikana todettiin, onko parannusehdotuksia toteutettu, ja opiskeltiin lisää uusia asioita. Monissa kodeissa lähetistä tuli odotettu vieras.

Tietysti oli myös koteja, joissa ei haluttu tai jaksettu ottaa oppia vastaan. Lähetti kertoo viestissään Helsinkiin vuonna 1902:

Niinpä eräässäkin torpassa, jossa edellisellä kerralla oli muokattu ja järjestetty puutarha, annettiin sen joutua kokonaan rappiolle.

Kotikäynnillä koettua

Opettajaneidit olivat aloittaneet kylällä neuvonnan opettaen kädestä pitäen kotien siivoamista. Kun sama siivoustyö toistui talosta taloon, oli neideillä eräänä aamuna vastassaan odottamaton yllätys: sen päivän talosta oli kaikki tavarat kannettu siivoamisen helpottamiseksi jo valmiiksi ulos. Sama toistui sitten seuraavina päivinä ja siivous eteni reippaammin.

Neidit törmäsivät matkoillaan monenlaisiin perheisiin. Mikkelin tienoilta on kirjattu kaksi esimerkkiä siitä, kuinka kaikki äidit eivät olleet perillä pikkulasten hoidosta.

Toisessa talossa muutaman viikon ikäinen sylilapsi oli heikon oloinen ja neidit kysyivät lapsen hoidosta. Lapsen äidin kerrottua, että maitoa ei tule, kysyivät neuvojat, mitä lapselle on sitten juotettu. Äiti kertoi antavansa sille samanlaista makeaa, kunnon kermalla jäädytettyä kahvia, jota itsekin juo.

Toisessa talossa oli niin ikään puutetta rintamaidosta. Siellä lapselle kyllä annettiin ohjeiden mukaista maitoa, mutta se kaadettiin lampaan karvalla täytettyyn lehmänsarveen, josta lapsi sai imettyä sen sopivaan tahtiin. Pahaksi onneksi sarven villoja ei ollut pesty tai vaihdettu aikoihin.

Kaikki tällaiset kokemukset kirjattiin ja lähetettiin Helsinkiin keskustoimikunnan pohdittavaksi. Saatujen kokemusten perusteella alettiin suunnitella tulevaisuuden neuvontatyötä.