Eduard Polón

Eduard Polón 1880-luvulla

Varatuomari Ulrik Wilhelm Eduard Polón (16. kesäkuuta 1861 Nastola – 30. syyskuuta 1930 Helsinki) oli suomalainen yritysjohtaja ja sortovuosien poliittinen vaikuttaja, joka lahjoitti Suomalaiselle Marttaliitolle vuonna 1928 merkittävän pääoman. Polónin lahjoitus loi järjestön varallisuuden perustan.

Varhaiset vaiheet

Polón syntyi Nastolassa hyvin toimeentulevaan ruotsinkieliseen virkamiesperheeseen. Hänen isänsä Ulrik Hannunpoika Polón (1822–1882) toimi paikkakunnalla nimismiehenä, äiti Terese Kleopatra Ström (1829–1911) kasvatti kotona perheen viittä lasta.

Eduard Polón kävi Porvoon ruotsinkielisen lyseon, suoritti oikeustutkinnon yliopistossa 1887 ja sai varatuomarin arvonimen 1890. Aluksi hän toimi asianajajana Helsingissä, mutta siirtyi sitten hallintovirkamieheksi senaatin talousosastoon ja edelleen vankeinhoitohallitukseen.

Eduard ja Edith Polón 1890-luvun alussa.

Vuosina 1899–1905 Suomessa koettiin osana Venäjän keisarikuntaa niin sanottu ensimmäinen sortokausi, jossa Suomi joutui ankaran venäläistämispolitiikan kohteeksi. Venäjä antoi 15.2.1899 helmikuun manifestin, jota pidettiin Suomessa valtiokaappauksena, sillä sen valtuuksin Suomen perustuslait tahdottiin syrjäyttää. Lucina Hagman lähti manifestin innoittamana perustamaan Marttaliittoa maaliskuussa 1899.

Eduard Polón toimi sortokaudella passiivisen vastarintaliikkeen eli kagaalin johtokunnassa ja sen taloudenhoitajana. Muutoinkin hän oli erittäin aktiivinen Suomen ja suomalaisuuden puolustaja, minkä takia hänen oli pakko luopua virastaan vankeinhoidossa. Samalla hän päätti luopua virkamiesurasta ja siirtyä liike-elämän, teollisuuden ja politiikan pariin.

Jo vuonna 1891 Eduard Polón oli osallistunut Palovakuutusyhtiö Pohjolan perustamiseen. Vuonna 1898 hän oli perustamassa Suomen Gummitehdas Osakeyhtiötä. Hän toimi yhtiön toimitusjohtajana vuosina 1900–1929 ja vuodesta 1921 alkaen myös hallituksen puheenjohtajana. Vuonna 1904 Polón osallistui Sanoma Osakeyhtiön perustamiseen. Hänet valittiin vuoden 1905 valtiopäiville porvarissäädyn edustajaksi.


Eduard Polón viettämässä kesää 1915 monilukuisen perheensä kanssa Rauhanniemen huvilalla Porvoossa. Puoliso Edith Polón kuoli samana vuonna. Vuonna 1916 Eduard Polón karkotettiin Venäjälle yhdessä perheen nuoremman pojan Taunon kanssa. Kumpikin palautettiin Suomeen vuonna 1917, mutta Tauno kuoli vuonna 1919 vain 21-vuotiaana.

Karkotus Venäjälle

Poliittisista syistä pidätetty Polón kuvattiin karkotuspassia varten vuonna 1916.

Polónin puoliso oli kirjailija Edith Polón (o. s. Ahnger; 7. toukokuuta 1869 Helsinki – 12. maaliskuuta 1915 Helsinki). Pariskunta avioitui vuonna 1891. Perheeseen syntyi kuusi lasta, joista yksi kuoli jo nuorena. Edith Polónin kuoleman jälkeen vuonna 1915 Eduard Polon jäi yksin elättämään viittä omaa lastaan ja neljää orpoa sukulaislasta.

Vuonna 1916 Polón karkotettiin poikansa Tauno Polónin (1898–1919) kanssa parin kuukauden vankilajakson jälkeen Venäjälle, kauas Volgan taakse kolmen vuorokauden junamatkan päähän, pieneen Tšuhloman kaupunkiin. Karkotuksen syynä oli Polónin suomenmielinen toiminta, jota hän jatkoi merkittävistä liiketoimistaan huolimatta. Hän muun muassa kiersi eri puolilla Suomea vastustamassa suomalaisten nuorten miesten ottoa Venäjän armeijaan. Karkotukseen on saattanut vaikuttaa myös se, että perheen vanhin poika Eino Edvard Polón (1892–1975) oli lähtenyt Saksaan sotilaskoulutukseen. Hän palasi jääkärinä Suomeen vuonna 1918.

Vaikka karkotuspaikka oli todella kaukana kaikesta, vankila se ei kuitenkaan ollut. Polón saattoi vuokrata itselleen asunnon ja hänellä oli myös taloudenhoitaja. Hän saattoi tavata omaisiaan ja liiketovereitaan, ja näin pystyi myös johtamaan Gummitehdasta ja valvomaan muita sijoituksiaan. Yhteydenpito oli tiivistä, sillä hän lähetti noin vuoden kestäneen karkotuksen aikana Suomeen 60 kirjettä ja 110 täyteen kirjoitettua postikorttia, joissa antoi tarkkoja ohjeita liikeasioiden hoitamiseen.

Venäjän vallankumouksen alettua Polón sai maaliskuussa 1917 luvan palata Suomeen. Samana vuonna hänelle tarjottiin Suomen ensimmäistä vuorineuvoksen arvonimeä ja Hämeen läänin maaherran virkaa, mutta hän kieltäytyi molemmista.

Polónien koti sijaitsi Helsingin Kaivopuistossa, nykyisen Itäinen Puistotie 5:n kohdalla. Huvila on purettu vuonna 1937. Kaivopuiston kylpyläyhtiö vuokrasi 1840-luvulla tältä tieltä huvilatontteja. Tie tunnettiin alkuun nimellä Östra Allén, sitten muodossa Itäinentie 1890-luvulla ja Itäinen lehtokuja vuodesta 1909. Nykyinen nimi vahvistettiin 1928. Kaivopuiston huviloista on jäljellä enää muutama. Yksi säilyneistä on Villa Kleineh, joka sijaitsi aivan Polónien huvilan naapurissa.

Lahjoitukset

Ensimmäinen maailmansota aiheutti Euroopassa suurta tuhoa ja raunioitti myös teollisuuslaitokset. Suomessa vauriot jäivät vähäisiksi, tehtaat toimivat ja tuotteille oli kysyntää. Näiden suhdanteiden ansiosta hankkimallaan varallisuudella Polón loi Suomen Gummitehtaan ympärille sen yhtymän, jota nykyisin kutsutaan Nokia Oyj:ksi. Vuonna 1918 Polón osti Gummitehtaalle ensin puunjalostusta ja sähkövoiman tuotantoa harjoittavan Nokia Ab:n ja vuonna 1922 Suomen Kaapelitehdas Oy:n.

Viimeisinä elinvuosinaan Eduard Polón teki huomattavia henkilökohtaisia lahjoituksia muun muassa työväestön avustus- ja eläkekassalle, Viipurin sotilaskotiyhdistykselle ja Marttaliitolle, jolle hän lahjoitti 2 000 kpl Suomen Gummitehtaan osakkeita.

Edouard Polón ei saatavilla olevien historiatietojen mukaan itse osallistunut Marttaliiton toimintaan. Hänen laajaan ystäväpiiriinsä kuului varmasti lukuisia henkilöitä, jotka toimivat Marttaliitossa ja sen tukena ja joiden kautta liiton toiminta ja sen tavoitteet tulivat hänelle tutuiksi.

Lahjoituksen taustalla oli ilmeisimmin Polónin halu tukea marttajärjestön tekemää sivistys- ja neuvontatyötä, tavoitteena Suomen ja erityisesti sen itärajan asukkaiden henkinen ja aineellinen vahvistaminen. Tämä oli luonteva jatkumo sille venäläistämispyrkimysten vastustamiselle, jota Polón oli toteuttanut oman taloutensa ja henkensäkin alttiiksi laittaen.

Vakuutettuna siitä suuresta hyödystä, jonka Marttayhdistysten työ kotien hyväksi maamme rajaseudulla ja varsinkin Salmen kihlakunnassa niin hyvin siveellisessä kuin taloudellisessa suhteessa on jo aikaan saanut, olen päättänyt pysyväisellä tavalla kannattaa puheenalaisen toiminnan jatkamista ja laajentamista sekä sitä tarkoitusta varten Suomalaiselle Martta-liitolle lahjoitan kaksi tuhatta (2,000) Suomen Gummitehdas Osakeyhtiön osaketta.

Polón ja kolme perheen lapsista Porvoon saaristossa sijainneen kesäkodin, Rauhanniemen, maisemissa.

Säätiö syntyy

Marttaliitto on yli 90 vuoden ajan vaalinut saamaansa lahjoitusta ja käyttänyt sen tuottoja marttatyön toteuttamiseen. Vuoteen 1944 asti lahjoitusvaroja käytettiin lähes yksinomaan Laatokan-Karjalan Marttapiiriliiton tukemiseen. Sodan jälkeen kohteena oli karjalainen marttatyö.

Vuonna 1994 Marttaliitto perusti lahjoitusvaroin Eduard Polónin säätiön tukemaan ”kotitalousneuvontaa kotien hyvinvoinnin edistymiseksi ja kotitalouksien toimintaedellytyksien parantumiseksi”. Nokian menestysvuosina Marttaliitto hajautti omistustaan myös muihin kuin Nokia Oyj:n osakkeisiin, joten myöhemmin seurannut osakkeiden arvon voimakas lasku ei romahduttanut sijoitusten arvoa.

Tänään säätiön toimintaa johtaa säätiön hallitus, jonka jäseniä ovat Marttaliiton hallituksen jäsenet. Säätiön avustuksia on viime vuosina kohdennettu merkittävästi muun muassa marttapiirien toimitilojen nykyaikaistamiseen sekä piirien ja liiton kotitalousneuvontatoiminnan tukemiseen.

Merkittävin järjestön ulkopuolelle suunnattu lahjoitus annettiin vuonna 2008 Helsingin yliopistolle, kun Eduard Polónin säätiö osoitti 300 000 euroa ruokakulttuurin lahjoitusprofessuurin perustamiseen.


Lähteet

  • Eduard Polón aikansa valinkauhassa, Eero A. Berg, Suomen kumitehdas Oy, Helsinki 1966.
  • Suomen puolustaja tuki Marttoja, Reijo Petrell, Martat-lehti 3, 2020
  • Marttaliiton kuva-arkisto, Signe Brander
  • Helsingin kadunnimet, Helsingin kaupungin julkaisuja
  • Helsingin karttapalvelu