Ester Reinius
Ester Reinius (o.s. Pelkonen; 30.12.1879 Impilahti – 19.5.1960 Kemiö, Wijkin kartano) liittyi Tampereen Marttayhdistykseen vuonna 1917. Hän toimi yhdistyksensä sihteerinä ja puheenjohtajana vuodet 1924–1933. Reiniuksen aloitteesta perustettiin vuonna 1926 Hämeen-Satakunnan Marttapiiriliitto, jonka johtokunnan puheenjohtajana Reinius toimi vuodet 1926–35.
Reiniuksen vanhemmat olivat lääninrovasti Mikael Adolf Pelkonen (23.12.1825 Tuusniemi – 4.1.1884 Impilahti) ja rouva Sofia Cecilia Ingman (7.7.1848 Karstula – 1927 Kemiö, Wijkin kartano). Puoliso oli vuodesta 1906 alkaen metsänhoitaja Ragnar Väinö Joakim Reinius (3.6.1870 Kuorevesi – 12.11.1960 Kemiö, Wijkin kartano).
Pelkonen opiskeli Helsingin yliopistossa vuodet 1898–1902 suorittaen ylemmän hallintotutkinnon. Tämän jälkeen hän työskenteli Metsähallituksen kamreerin apulaisena 1902–1908. Perheen ensimmäisen lapsen synnyttyä Reinius jäi kotirouvaksi. Lapsia perheeseen syntyi kaikkiaan neljä: Jörn Ragnar (1908–1940), Erik Maximilian (1909–1996), Eva (1911–2010) ja Maija (1912–1924). Perhe asui ensin Tampereella, mutta muutti myöhemmin Kemiön Wijks Gårdiin (Viikin kartano).
Ester Reinius toimi Suomalaisen Marttaliiton keskustoimikunnan varapuheenjohtajana vuonna 1935 ja Marttaliiton johtokunnan puheenjohtajana vuosina 1935–1943. Hän oli kotoisin Tampereelta, joten hän oli ensimmäinen johtokunnan puheenjohtaja, jonka kotipaikka ei ollut Helsinki.
Reinius edusti Marttaliittoa myös Pohjoismaiden Emäntäliitossa, jonka puheenjohtajana hän toimi vielä vuodet 1939–1940.
Hänelle myönnettiin Marttaliiton suuri kultainen ansiomerkki vuonna 1936 ja hänet kutsuttiin Marttaliiton kunnajäseneksi vuonna 1949.
Reiniuksen tyttärestä Eva von Weissenbergista tuli aikanaan taiteilija, ja myös hän oli aktiivisesti mukana Marttajärjestön toiminnassa. Yhdessä tyttärensä kanssa Reinius perusti Kemiön Wijkin Marttayhdistyksen vuonna 1936. Puoluetaustaltaan Reinius oli kokoomuslainen. Hänen harrastuksiinsa kuului marttatoiminnan lisäksi kananhoito sekä kankaankudonta.