Värisevä haapa

Haapa on ainoa luonnossa kasvava poppelilajimme. Haapa kasvaa koko Suomessa, tuntureillakin matalana ja pensasmaisena.

Talvella haavan runko on vihertävä, tyvestä harmaa ja paikoin täplikäs. Silmut ovat ruskeita, suippoja, kaljuja, kiiltäviä ja hieman tahmeita.

Pyöreät lehdet ovat  alkuun punaruskeita, mutta muuttuvat päältä tummanvihreiksi. Alapinnaltaan ne ovat vaaleampia.

Haapa kukkii huhtikuussa. Vaaleakarvaiset siemenet ovat norkoissa ja kypsyvät toukokuussa. ”Värisee kuin haavan lehti”, sanotaan. Tyynelläkin säällä sen lehdet liikkuvat ja kahisevat pitkän lehtiruodin päässä.

Monen koti

Haapa tarjoaa elinympäristön lukuisille muille eliöille, mm. linnuille, nisäkkäille, hyönteisille, jäkälä- ja sienilajeille. Haapa onkin yksi metsiemme avainlajeista, eli laji, joka edesauttaa satojen muiden lajien elämää. Eri lajit käyttävät eri ikäisiä haapoja ravinnokseen tai pesäpaikakseen. Onkin tärkeää, että metsässä olisi kaiken ikäisiä haapoja, niin sanottu haapajatkumo.

Haavan kuori maistuu myyrälle, majavalle, jänikselle ja hirvelle. Täysikasvuinen haapa alkaa lahota sisältä. Tikat koputtelevat koloja ja napsivat toukkia. Liito-orava käyttää tikankoloja pesäpaikkanaan. Hiljaisessa paikassa voit jopa kuulla rungon sisältä pitkäsarvisen jäärän, runkohaapsasen toukan rapinaa. Aikuiselle jäärälle maistuvat lehdet.

Haapa ei ole puumateriaalina hinnaltaan arvokas, mutta kosteutta kestävä haapa sopii muun muassa saunan lauteiksi ja laitureiksi. Entisaikaan haapapuuta käytettiin lusikoihin ja kauhoihin. Kun tulitikkuja vielä valmistettiin Suomessa, ne tehtiin haavasta.