Myyrät

Peltomyyrä ja vesimyyrä tekevät pahimmat tuhot omenapuille

Peltomyyrän tunnistaa lyhyestä hännästä ja heinäsilpusta, jota se jättää jälkeensä.  Talvella sen herkkua on erikoisesti nuorten hedelmäpuiden kuori. Peltomyyrä kulkee lumen alla ja tuhot huomataan vasta keväällä lumen sulettua. Pohjois-Suomessa samanlaista tuhoa tekee lapinmyyrä ja Lounais-Suomessa paikoin esiintyvä kenttämyyrä.

Pitkähäntäinen vesimyyrä viihtyy nimensä mukaisesti kesät vesistöjen äärellä, mutta syksyllä ja talvella hakeutuu myös kuivalle maalle ja puutarhaan. Vesimyyrä pysyttele piilossa ja kulkee erikoisesti multamaille kaivamissaan käytävissä maan alla ja syö puun juuria sekä kuorta. Juuristo vioittuessa kasvi ei saa maasta vettä ja puu kituu ja kuolee. Pienet puut voivat kaatua, koska juuristo on vielä vähäinen. Joskus juuristo on syöty kokonaan. Vesimyyrä voi tehdä pahaa tuhoa ja sen torjuminen maan alta on vaikeaa. Jos vesimyyriä on esiintynyt, suojaverkko on hyvä upottaa 20-30 sentin syvyydelle maahan. Joskus voi olla tarpeen asettaa suojaverkko koko juuristoalueen ympärille jo istutusvaiheessa. Vesimyyrä kuljettaa ja varastoi perunoita ja juureksia käytäviinsä. Jos varas on havaittu kesän ja syksyn aikana on syytä suojata hedelmäpuut hyvin.

Metsämyyrää esiintyy nimensä mukaisesti metsissä, mutta vioittaa joskus myös kotipuutarhoissa omenapuiden kuorta. Metsämyyrä kantaa myyräkuumetta aiheuttavaa virusta, joten sen torjunnassa on hyvä olla varovainen.

Päästäinen ja kontiainen (aikaisempi nimi maamyyrä) ovat rauhoitettuja. Ne syövät hyönteisiä ja matoja, eivätkä ne aiheuta suoranaista tuhoa hedelmäpuille. Mikäli juuristoalue on täynnä käytäviä heikentää se tietysti omenapuiden menestymistä.  Kontiaisen tekemät multakeot nurmikoilla ovat myös ikävä haitta. Kontiaisen ja vesimyyrän multakasat erottaa reiän paikasta. Kontiainen tekee multakasan, jossa reikä on keskellä, vesimyyrän kasassa reikä on isompi ja se on kasan sivussa.