Karpalo

Karpalo on soilla kasvava, maanmyötäinen suikertava varpu. Meillä kasvaa kaksi karpalolajia tavallinen eli isokarpalo (Vaccinium oxycoccus) ja pikkukarpalo (V. microcarpum). Isokarpalon marjat ovat halkaisijaltaan 1–1,5,cm ja pikkukarpalon miltei puolta pienemmät.

Poiminta-aika

Molemmat lajit ovat yleisiä lähes koko maassa, mutta pikkukarpalo kasvaa kuivemmilla soilla kuin isokarpalo ja on yleisempi Pohjois-Suomessa.

Karpalot kypsyvät vasta syys-lokakuun vaihteessa, ja marjoja voi kerätä lumen tuloon asti. Karpaloa kannattaa poimia vasta muutaman pakkasyön jälkeen, sillä pakkanen vie osan marjojen kirpeydestä. Karpalo sisältää paljon sitruuna- ja bentsoehappoa, minkä vuoksi se säilyy hyvin. Korkea pektiinipitoisuus tekee karpalosta erinomaisen hyytelömarjan.

Käyttö

Karpaloa on käytetty jo kauan. Hautalöytöjen mukaan pronssikaudella juotiin viljasta, suomyrtistä ja karpaloista tehtyä juomaa. Karpaloon kannattaa lähteä, vaikka saalista ei paljon saisikaan. Jo muutamasta desilitrasta voi loihtia pienelle joukolle värikkään kastikkeen, herkullisen vispipuuron, juhlavan jälkiruoan tai täytekakun. Karpaloista saa myös raikkaita juomia. Jouluksi voi pyöräytellä lumipallomakeisia kastamalla marjat ensin munanvalkuaiseen ja kierittelemällä ne sitten tomusokerissa.

Terveysvaikutukset

Karpalossa on C-vitamiinia 14 mg/100g. Karpalo sisältää paljon antioksidantteina toimivia fenoliyhdisteitä, erityisesti flavonoleja. Väestötutkimuksissa flavonolien runsaan saannin on todettu vähentävän sepelvaltimotaudin, aivohalvauksien ja keuhko- ja mahasyövän esiintyvyyttä.

Karpaloa on käytetty myös lääkinnällisissä tarkoituksissa. Merimiehillä on ollut mukanaan karpalososetta C-vitamiinin puutosta, keripukkia torjumaan. Bentsoe- ja sitruunahapon lisäksi karpalossa on puolukan tavoin antibioottisia yhdisteitä. Karpalomehulla on lääkitty virtsarakkotulehdusta sekä maha- ja suolistovaivoja. Karpalososetta on käytetty myös imeväisten sammaksen hoitoon.