Kangashapero

Kangashapero (Russula decolorans) on hyvin yleinen sieni koko maassa. Sieni on männyn juurisieni ja tyypillisiä kasvupaikkoja ovat karut kangasmetsät ja kalliojäkäliköt. Moni sienestäjä kävelee valitettavasti kangashaperon ohi. Vaikka isot kangashaperot ovat usein toukkaisia, pienet sienet ovat useimmiten puhtaita.

Tunnistaminen

Kangashapero kuuluu ns. helposti tunnistettaviin, koska sen lakin hyvin pysyvää oranssinkeltaista, tiilenpunaista väriä ei ole juuri muilla haperoilla. Vanhoissa ja sateessa kastuneissa lakeissa väri kuitenkin haalistuu. Nuoren kangashaperon lakki on puolipallomainen tai kupera ja hiukan tahmea. Vanhemmiten lakki laakenee ja on keskeltä kuopalla, pinnalta kuiva.

Kangashaperon heltat ovat kellanvalkoiset, vanhemmiten keltaisemmat ja ruskeatäpläiset. Jalka on tasapaksu, aluksi valkoinen, vanhana harmaa ja hohkainen. Malto on haurasta, aluksi valkoista, mutta leikkauspinnoilta se aluksi punertuu ja sitten harmaantuu. Kangashaperolla ei ole mitään erityistä ominaistuoksua. Niin kuin kaikille haperoille myös kangashaperolle on tyypillistä, että sienen malto, ”liha” murtuu juustomaisesti ja heltat ovat hauraat ja rikkoutuvat helposti. Myös kangashaperolla on haperoille tyypillinen pintakelmu, joka on nyljettävissä helposti lakin puoliväliin asti.

Käyttö

Sienestä voi valmistaa monenlaisia ruokia, kuten keittoja, kastikkeita ja piirakoita. Se on myös sellaisenaan paistettuna ja sipulilla höystettynä hyvin maukas.

Käsittely

Puhdistamisen jälkeen sienen voi pilkkoa suoraan pannulle ja kypsentää omassa nesteessään. Kangashapero on raakana hiukan kirpeä. Kypsennettäessä kirpeys häviää, ja sienestä tulee mieto ja hyvänmakuinen.

Säilöntä

Kangashapero sopii pakastettavaksi. Sienet kypsennetään omassa nesteessään. Kun suurin osa nesteestä on haihtunut, sienet jäähdytetään ja pakastetaan. Sienet sopivat myös kuivattavaksi. Kuivattaessa ne hiukan harmaantuvat. 50 grammaa kuivattuja sieniä vastaa noin yhtä litraa tuoreita. Kuivattuja sieniä voi käyttää kuten tuoreitakin.