Dagmar Neovius

Dagmar Louisa Charlotte Neovius (s. 21. toukokuuta 1867 Moskova – 27. heinäkuuta 1939 Helsinki) oli suomalainen poliitikko ja Ruotsalaisen kansanpuolueen ensimmäinen naiskansanedustaja. Hän oli yksi Marttaliiton keskeisistä perustajajäsenistä ja alkuaikojen toimijoista.

Dagmar Neovius syntyi Moskovassa 21.5.1867 kenraaliluutnantti Frithiof Alfred Neoviksen (1830–1895) ja Anna Natalie Geschwenolin (1829–1887) ainoana tyttärenä. Kenraaliluutnanttina toiminut isä oli myös valtiopäivämies ja Haminan kadettikoulun johtaja. Dagmar Neoviuksen veljiä olivat olivat aktivisti, kansanedustaja ja toimittaja Arvid Neovius (1861–1916), arkkitehti Harald Leonard Neovius (1863–1930) ja pankinjohtaja Arthur Alfred Neovius (1869–1938).

Perheen ainoa tytär kävi yhtä maan parhaista tyttöjen oppilaitoksista, Haminan yksityistä tyttökoulua. Matemaattisesta lahjakkuudestaan huolimatta Dagmar Neovius ei saanut akateemista koulutusta. Hän suoritti opettajan tutkinnon ja sai vuonna 1889 matematiikan ja fysiikan opettajan paikan Nya Svenska Samskolannissa Helsingissä. Hän toimi saman koulun omistajana ja johtajana vuosina 1894–1903. Vuonna 1903 koulu väliaikaisesti lakkautettiin. Dagmar Neovius palasi koulunjohtajaksi vielä vuosiksi 1906–1908.

Toiminta Marttaliitossa

Marttaliitossa Dagmar Neovius oli mukana sen perustamisesta 1899 lähtien. Hän oli esimerkiksi jäsenenä komiteassa, joka suunnitteli ja hyväksyi yhdistyksen ensimmäiset säännöt sekä suunnitteli emissaarien eli lähettien toimintaa. Kokous, jossa asiat käsiteltiin pidettiin Dagmar Neoviuksen Valmistavalla koululla, Helsingin Annankatu 14:ssa, 27. maaliskuuta 1899.  Myöhemmin Neovius oli mukana Martta-Yhdistyksen keskushallituksessa, ja vuoden 1924 jakautumisen jälkeen hän jatkoi toimintaa Finlands svenska Marthaförbundetin keskushallituksen jäsenenä. Hän toimi myös suomen- ja ruotsinkielisten Marttajärjestöjen yhteistyötä edistäneessä yhteisessä keskusvaliokunnassa.

Vastarintaliikkeen johtaja

Dagmar Neovius oli mukana helmikuun manifestia vastustavassa kansalaisliikkeessä tiiviissä yhteistyössä veljensä Arvid Neoviuksen kanssa. Dagmar Neovius toimi vastarintajärjestö Naiskagaalin ensimmäisenä puheenjohtajana, kun järjestö perustettiin vuonna 1902. Naiskagaalissa toimi myös useita muita Marttojen perustajia, mm. Lucina Hagman, Elin Malin, Cely Mechelin, Alli Nissinen, Elin Nylander ja Helmi Setälä. Naiskagaali salakuljetti  ja levitti Suomessa kiellettyjä lehtiä. Se myös keräsi rahaa vastarintatoimintaan ja toi ulkomailla julki Suomen oikeustaistelua. Naiskagaalin kokoukset naamioitiin muuksi toiminnaksi, esimerkiksi ompeluseuraksi tai näytelmäharjoituksiksi. Dagmar Neovius joutui lähtemään Ruotsiin vuonna 1903 yhdessä veljensä Arvid Neoviuksen kanssa, joka toimi myös kagaalissa. Myös Ruotsista käsin sisarukset organisoivat Suomeen suunnattua propagandaa.

Kansanedustaja, johtaja ja toimittaja

Vuonna 1907 Dagmar Neovius valittiin ensimmäisten naiskansanedustajien joukkoon Ruotsalaisen kansanpuolueen riveistä. Turun 1. eteläistä vaalipiiriä hän edusti vuosina 1907–1909 sekä 1910 ja Vaasan 1. eteläistä vaalipiiriä vuonna 1914. Hän oli myös Ruotsalaisen kansanpuolueen keskushallituksen jäsen. Eduskunnassa hän toimi sekä lakivaliokunnan sekä suuren valiokunnan jäsenenä.

Lehtinaisen urallaan Dagmar Neovius työskenteli Nutidin ja Samtidin toimittajana sekä ajoittaisena päätoimittajana vuosina 1909–1917. Hän oli johtajana Helsingin kaupungin leipäkonttorissa (korttikeskus) 1917–1921 ja tilastokonttorin ylimääräisenä aktuaarina 1922–1927.

Dagmar Neovius kuoli 72-vuotiaana Helsingissä 27. heinäkuuta 1939.