Aune Simojoki

Aune Marjatta Simojoki (o.s. Castrén; 10. huhtikuuta 1907 Helsinki – 22. maaliskuuta 1986 Helsinki) toimi Marttaliiton valtuuston jäsenenä vuosina 1960–1975. Hänelle myönnettiin Marttaliiton kultainen ansiomerkki vuonna 1971 ja kunniajäseneksi hänet kutsuttiin vuonna 1977.

Aune Simojoen isä Jalmar Castrén (1873–1946) oli insinööri, rakennusopin professori sekä valtionrautateiden pääjohtaja vuosina 1922–1942. Castrén oli myös nuorsuomalainen poliitikko ja toimi kulkulaitosministerinä kolmessa hallituksessa, mukaan lukien vuosien 1917–1918 niin sanotussa itsenäisyyssenaatissa. Insinöörinä Castrénia pidetään teräsbetonitekniikan perustajana Suomessa ja hän suunnitteli Suomen ensimmäisiä teräsbetonisiltoja. Aunen äiti Ellen “Elli” Montell oli avioitunut Jalmar Castrénin kanssa vuonna 1896. Perheessä oli seitsemän lasta. Tunnetuimpia Aune Simojoen sisaruksista lienevät historiantutkija Liisa Castrén (1899–1958), vesirakennuksen professori Viljo Castrén (1901–1984), tekniikan tohtori Reino Castrén (1908–1981) ja lääketieteen ja kirurgian tohtori Paavo Edvard Castrén (1912–1977).

Aune Castrén valmistui hammaslääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1936. Samana vuonna hän avioitui pastori Martti Simojoen kanssa, joka toimi myöhemmin piispana vuodesta 1951 alkaen ja vuosina 1964–1978 Turun ja Suomen arkkipiispana. Perheeseen syntyi 1938–1947 välillä kolme lasta: Pentti Miikael (1938), Leena Maria (1944) ja Jaakko Jalmari (1947). Molemmista perheen pojista tuli aikanaan isänsä tavoin pappeja. Aune Simojoki toimi hammaslääkärinä perheen eri asuinpaikkakunnilla, jotka vaihtelivat Martti Simojoen työn mukaan. Hän jätti työnsä hammaslääkärinä vasta, kun perhe muutti Turkuun  arkkipiispantaloon vuonna 1964.

Vaikka Aune Simojoki toimi päätoimisesti arkkipiispan emäntänä vuodesta 1964 alkaen, hän harjoitti hammaslääkärin toimea harrastuksena ja osana vapaaehtoistoimintaa. Kehitysvammaisten lasten asia oli hänelle erittäin tärkeä, ja hän toimi muun muassa Rinnekoti-Säätiön kehitysvammaisten lasten hammaslääkärinä. Hän toimi aktiivisesti myös erilaisissa kristillisissä yhdistyksissä. Lisäksi musiikki oli hänelle rakas harrastus.