Sofia Streng

Sofia Kristina Streng (5. joulukuuta 1851 Helsinki – 18. lokakuuta 1938 Helsinki) oli suomalainen koulunjohtaja, nuorsuomalainen poliitikko ja Marttaliiton perustajajäsen. Streng työskenteli yli 40 vuotta Helsingissä opettajana ja koulunjohtajana ja toimi lukuisissa luottamustehtävissä. Martta-Yhdistyksen puheenjohtajana hän toimi vuosina 1902–1903.

Streng syntyi Helsingissä joulukuussa 1851, mutta hänen kotipaikkansa oli lapsuudessa ja nuoruudessa Joensuu, jossa hänen isänsä Johan Herman Matinpoika Streng työskenteli raatimiehenä, neljännesmiehenä Tie- ja vesirakennushallituksessa ja myöhemmin kruunun rakennusmestarina. Strengin äiti oli Kristina Elisabet Torkel. Johan Strengin töiden vuoksi perhe muutti asumaan Joensuuhun, jossa Sofia Streng vietti lapsuutensa ja aloitti koulunkäynnin.

Valmistuminen opettajaksi

Valmistuttuaan Joensuun Tyttökoulusta (tuolloin Privata Frutimmerskola) vuonna 1869 Streng toimi koulussaan köyhien lasten opettajana, kunnes jatkoi opintojaan vuonna 1870 Jyväskylän seminaariin. Valmistumisen jälkeen vuonna 1874 hän palasi Joensuuhun opettamaan entiseen kouluunsa vielä vuosiksi 1874–1879.

Syksyllä 1879 hänet valittiin Helsingin ylempäin suomalaisten kansakoulujen johtajaksi, jossa hän lopulta työskenteli vuosina 1880–1926. Streng työskenteli Helsingin kaupungin opetustoimessa yhteensä siis 46 vuotta, kunnes jäi eläkkeelle 74-vuotiaana keväällä 1926. Hän työskenteli lähes koko työuransa ajan Tehtaankadun koulun johtajana.

Työ järjestöissä ja yhdistyksissä

Opettajan työnsä ohella Streng toimi aktiivisesti myös Helsingin opettajien yhdistyksessä sen perustamisesta lähtien. Hän teki opintomatkoja Pohjoismaiden koulukokouksiin Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan sekä Saksaan ja Sveitsiin. Hänet valittiin myös edustamaan Helsingin kaupungin kansakoulujen opettajia kansakoulujen johtokuntaan vuosina 1902–1907 ja 1908–1910. Hän toimi myös kaupungin vaivaishoitohallituksessa. Eläinsuojelusta kiinnostunut Streng toimi puheenjohtajana myös vuonna 1896 perustetussa Sylviayhdistyksessä, joka oli Zachris Topeliuksen aloitteesta perustettu lapsille suunnattu eläinsuojeluyhdistys. Streng oli myös vuonna 1901 perustetun Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen jäsen.

Marttaura

Streng ei ollut mukana Marttajärjestön ensimmäisessä perustamiskokouksessa helmikuussa 1899, mutta tuli mukaan yhdistystä valmistelevaan komiteaan jo 30. maaliskuuta 1899. Vuonna 1900 Streng valittiin järjestön varapuheenjohtajaksi Lucina Hagmanin toimiessa puheenjohtajana. Marttajärjestön puheenjohtajaksi hänet valittiin vuosille 1902–1903.

Streng oli Marttayhdistyksen ohella aktiivinen useissa muissakin järjestöissä. Hän toimi pitkään Suomalaisen Konkordia-liiton toiminnassa sen perustamisesta vuodesta 1885 lähtien. Hän oli mukana perustamassa myös Raajarikkoisten auttamisyhdistystä vuonna 1889 yhdessä Vera Hjeltin, Rosina Heikelin ja Cely Mechelinin kanssa.

Politiikka

Martta-Yhdistyksen lisäksi Strengiä yhdisti Lucina Hagmanin ja Alli Nissisen kanssa myös sama poliittinen puolue. Hän oli Nuorsuomalaisen puolueen ehdokkaana Oulun läänin pohjoisesta vaalipiiristä eduskuntavaaleissa 1907, 1908 ja 1913. Vuoden 1907 vaalien tulos oli pettymys Suomen naisasianaisille, sillä uuteen 200-jäseniseen eduskuntaan valittiin vain 19 naista. Vaalitappion kokivat varsinkin Strengin puolueen naiset, sillä Nuorsuomalaisten 14 ehdokkaasta vain Hagman ja Nissinen valittiin eduskuntaan. Valitsematta jäivät Strengin lisäksi muun muassa Maikki Friberg ja Tekla Hultin. Hagman ehdotti heti vuoden 1907 vaalien jälkeen poliittisesti sitoutumattoman Suomalaisen Naisliiton perustamista naisten yhteen liittämiseksi ja yhteiskunnallisten asioiden edistämiseksi. Myös Streng oli mukana perustamassa tätä uutta järjestöä.

Streng kuoli Helsingissä 18. lokakuuta 1938. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin. Samaan paikkaan on haudattu myös Strengin sisar Anna Lovisa (1854–1923) sekä tämän poika, suomalainen taidehistorioitsija, Suomen Taideakatemian jäsen, professori Edvard Richter (1880–1956) ja hänen vaimonsa, lääketieteen lisensiaatti Mandi Maria Karnakoski (1881–1984).