Punnuksen martat olivat voimatekijä

Punnuksen Marttojen toiminta alkoi 1920-luvun lopulla Muolaan pitäjän Punnuksen kylässä Karjalassa ja jatkui sotien jälkeen Urjalassa, Vuonna 1971 nimi vaihtui Laukeelan Marttayhdistykseksi. Punnuksen martta, Hilkka Vaittinen muistelee marttayhdistyksen vaiherikkaita vuosikymmeniä, arkea ja juhlaa. Artikkeli on julkaistu vuonna 2005 ilmestyneessä Punnuksen kyläkirjassa “Punnus puoli pitäjää”.

Vilkkaastii toimineet Punnuksen martat ryhmäkuvassa.

Oman lapsuuteni muistoihin ovat martat liittyneet tiiviisti. Kotini oli Peikolassa (Punnuksen naapurikylä). Marttatapahtumia oli paljon: oli marttailtoja, koululla vietettyjä juhlia, äidin kokouksiin lähtöjä ym. Varhaisimpaan muistiini liittyy muisto kotoani, Peikolassa olleet keittokurssit, joissa oli mukana myös Punnuksen marttoja, Martta Närvänen ja Amalia Lehikoinen. Tytöillä oli valkoiset puserot ja mustat kravatit, joita ihailin kovasti. Olin silloin neljän vuoden ikäinen. Pääsin valokuvassa Martan syliin, naapurin tyttö Tellervo taas Amalian syliin. Tämä on lapsuuteni ensimmäinen muisto. Vuosi oli silloin 1928.

Punnuksen martat toimivat jo silloin, vaikka rekisteröitiin myöhemmin. Innostus marttatoimintaan oli niin kova, että mentiin kurssille naapurikyläään, vaikka matkat olivat pitkät.

Punnuksen Marttayhdistyksen perustava kokous oli Anna Mari ja Mikko Paavilaisella. Sihteerinä toimi neiti Meeri Hentinen, rahastonhoitajana neiti Alli Paavilainen, muina jäseninä emännät Manda Susi, Ida Hölttä, Hilja Jääskeläinen,Loviisa Jääskeläinen ja neidit Helmi Pister, Elvi Susi, Emmi Paavilainen ja Mandi Seppänen. Puheenjohtajana toimi Hilja Jääskeläinen. Yhdistys kuului Etelä-Karjalan Marttapiiriliittoon.

Kurssitoiminta opetti ja neuvoi

Marttojen keittokurssi pidettiin Kaurasilla vuonna 1937. Kuva Esa Henttinen

Jo alkuvuosina toiminnassa keskityttiin kodinhoidollisiin toimintoihin, ruuanlaitto-, kodinhoito-, puutarha- ja kasvitarhanhoitokursseihin.Vuoden 1932 syksyllä yhdistys otti osaa Muolaan Kuusaan Maamiesseuran järjestämään maatalousenäyttelyyn viemällä sinne villalankaa, pellavalankaa, kudonnaisia ja säilykkeitä. Toiminta oli vilkasta, jäsenmäärä koko ajan suurilukuinen, olihan yhdistyksessä sotaa edeltävinä vuosina toista sataa jäsentä. Marttailtoja järjestettiin joka toinen viikko tai miten sopi. Illoissa tarjottiin useasti teetä ja sokerikorppuja, ajan tavan mukaan.Kursseja järjestettiin. Oli juustokurssi, keittokurssii Paavo Närväsellä 1935, kutomakurssi Reino Kontiolla 1936, jälleen keittokurssi Jooseppi Kaurasella 1937.

Retkiä tehtiin kansanopistoihin Terijoelle, Vammelsuuhun Rakkauden patsaalle, johon liittyy erilaisia rakkaustarinoita. vierailtiin eri marttayhdistyksissä ja näyttelyissä.

Sota lopetti toiminnan. Martat joutuivat lähtemään, kuka minnekin, kuten kaikki karjalaiset. Aika kului evakossa. Martta-asia ei unohtunut. Takaisin Karjalaan pääsyä odoteltiin. Silloinen puheenjohtaja Ida Hölttä sai kokoon johtokunnan jäseniä Loimaalle pohtimaan yhdistyksen asioita. Kotiin pääsyä odoteltiin ja seuraava virallinen kokous oli 13. päivänä syyskuuta 1942 Punnuksen kylässä Reino Kontion perillisten talossa. Tämä kokous oli tavallaan uudellen perustava kokous. Puheenjohtajaksi valittiin emäntä Ida Hölttä, varalle Hilma Susi, sihteeriksi emäntä Anna-Liisa Kontio ja rahastonhoitajaksi emäntä Amalia Rikkonen. Johtokunta päätti, että lähetetään paketteja tuntemattomille sotilaille ja martat huolehtivat siitä, että niitä myös lähti.

Marttaillat kokosivat paljon väkeä

Taas tuli lähtö. Ensimmäinen yhdistyksen kokous oli Urjalassa Vilho Kuismalla Laukeelassa 18. päivänä helmikuuta 1947. Kokous oli kutsuttu koolle Etelä-Karjalan Marttapiiriliiton kehotuksesta pohtiakseen, voisiko yhdistys jatkaa toimintaansa täällä. Ja niin päätettiiin yksimielisesti jatkaa toimintaa mahdollisuuksien mukaan entisenä marttayhdistyksenä. Vuonna 1949 yhdistys hankki 60 hengen ruoka- ja kahivastiaston, jota lainattiin pitoihin. Seuraavana vuonna astioita lisättiin.

Astiasto oli hyvin tarpeellinen, eihän Karjalasta lähteneillä itsellään ollut juuri mitään. Pitoastioita tarvittiin niin häihin kuin hautajaisiinkin. Avioliittoja urjalalaisten ja punnukselaisten välillä solmittiin. Kaikki sovimme samaan marttayhdistykseen. Voimakkaimmillaan Punuksen martat olivat sodan jälkeisen jälleenrakentamisen aikana ja sen jälkeen.

Menoja oli vähän ja silti haluttiin tavata tuttavia ja käydä martoissa. Silloinhan monet sukupolvet asuivat yhdessä. Niinpä marttailloissa oli mummoja, anoppeja, miniöitä, apet ja lapsia. Tunnelma oli korkealla. Välillä kun puheenjohtaja yritti lukea kiertokirjeitä, sanottiin: “Oo sie hiljaa, miel’on tärkeempääkin puhuttavvaa”. Leikittiin vanhoja kansanleikkejä, vanhat äijätkin mukana. Etenkin Arvo Närväsellä ja meillä Villamolla, kun oli enemmän tilaa, oli usein 50-60 henkeä.

Martat ostivat kolmet kangaspuut, vähän eri kulmakunnille, ja ne olivat kovassa käytössä. Kaikki halusivat saada kotinsa kuntoon. Pidettiin myös liinavaatekursseja. Sähköt saatiin syrjäkyliinkin, mikä oli yksi ilon aihe. Niinpä järjestettiin myös lampunvarjostinkurssit. Kurssin pitäjänä oli konsulentti Toini Turkkinen. Hän oli hyvin pidetty ja taitava ihminen. Vaikka siihen aikaan vielä kaikesta oli pulaa, niin jostakin kurssin pitäjät olivat saaneet kauniita silkkejä sekä muita tarpeita. Teimme hyvin kauniita valaisimia, suuria kattovalaisimia sekä varjostimia pienempiin lamppuihin. Varjostimet olivat aivan ihania ja kestivät kauan. Lapsiakin joutui ottamaan kurssille mukaan, kun muuten ei olisi päässyt. Toini leikki välillä lasten kanssa hämä-hämä-häkkiä, jos jäi aikaa. Näin saimme kotimme kauniiksi pienellä rahalla. Toimi Turkkinen oli ihana ja arvostettu ihminen.

Martat muonittivat monet juhlat

Punnuksen martat Urjalassa 1950-luvulla juhlien tarjoilussa Säätiötalon puistossa.

Pitopalveluja ei 1950-60 luvulla ollut, joten martat osallistuivat erilasiten juhlien muonitukseen. Oli seurakunan piispantarkastuksia ja nuorisojuhlat, jotka olivatkin melkoinen tapahtuma. Jumalanpalveluksen jälkeen juhla jatkui. Kahvia sekä keittoa tarjottiin Säätiötalon puistossa. Kaikki työhön pystyvät martat olivat töissä. Kommelluksia sattui, mutta ne olivat vain opiksi. Aika hyvin mielestäni selvittiin. Muolaan juhla oli joka kymmenes vuosi. Sen järjestelyissä me martat olimme mukana.

Etelä-Hämeen Marttapiiriliitolla oli myös puutarhakonsulentteja, jotka auttoivat puutarhan suunnittelussa. olimme tilanneet konsulentin myös omaan kotiimme. Ei silloin ollut autoja konsulenteilla sen paremmin kuin taloissakaan. Mieheni haki hänet kirkonkylästä hevosella. Suunnittelimme mitä pihalle voisi tehdä, mutta konsulentilla oli vielä toinenkin neuvontapaikka. Kuorsalolle piti vielä mennä. Lähdin saattamaan Hakkilan myllyn kautta polkupyörällä. Tie oli vaatimaton. Paremmissa kohdissa tyttö istui pyörän tarakalle ja niin sitä mentiin. Kuorsalon Väinö lupasi viedä konsulentin moottoripyörän tarakalla linja-autolle. Puutarhasuunnitelmat tulivat ajallaan.

Ruotsiin mentiin heti kun pääsi

Me Punnuksen Martat olimme edelläkävijöitä ulkomaanmatkaajina. 60-luvulla lähdimme Ruotsiin viiden päivän retkelle 28 martan joukolla Skandia-laivalla. Asuimme retkeilymajassa. Paljon näimme. Opas oli koko ajan mukana. Kommelluksia sattui, paljon hilpeitä muistoja jäi. Muiden tuliaisten lisäksi ostimme pajon posliinia, sitä ei vielä Suomesta saanut.

Laskiaiseen kuului aina jokin tapahtuma. Köppilän lammille kokoonnuttiin pyörittämään vorottia eli jääkelkkaa. Kerran pidettiin hurjat hiihtokilpailut. kaikki mäessä nurin!

Myöskään sosiaalinen työkenttä ei ollut vieras. Oli ollut oma kummiperhe Ilomantsista ja toinen Pudasjärveltä. Vanhainkotiin ja sairaalaan tehtiin pieniä lahjoituksia ja kirkkoon hankimme kolehtihaavit vuonna 1956. Myös Äiti Teresa sai peiton.

Kunnantalossa Laukeelassa joulukuun 30. päivänä 1971 päätettiin Punnuksen Marttakerho muuttaa Laukeelan Marttayhdistykseksi. Konsulentti Toimi Turkkinen toimi kokouksessa puheenjohtajana. Välillä yhdistys oli kerhon nimellä. Urjalassa oli myös Keskikylän, Menosten ja Valajärven marttakerhot. kaikki kuuluivat Urjalan Marttayhdistykseen.

Marttayhdistyksen 40-vuotisjuhlaa vietetiin huhtikuun 12. päivänä 1970 seurakuntatalossa, ja puheenjohtajana oli Ragnhild Rikkonen. Juhlapuhuja oli Marttaliiton valtuuskunnan puheenjohtaja maisteri Saara Mikkola. Ansiomerkkejä jaettiin monelle.

Martoissa oli monia ansiotuneita marttoja. Hopeisen ansiomerkin saaneita oli paljon. Kultaisen ansiomerkin varmuudella saivat emäntä Ida Hölttä (1965), emäntä Hilma Susi (1963), opettaja Anna- Liisa Närvänen (1969), emäntä Elvi Kuisma o.s. Susi (1970) ja emäntä Mandi Vaittinen o.s. Seppänen.

Useimmat olivat olleet jo perustajajäseniä. Ida Hölttä oli ollut sota-aikana ja sen jälkeen monet kerrat yhdistyksen kokoojana. Tytär, Kerttu, humoristinen joulupukki ym. ohjelman suorittaja, oli myös paljon mukana.

Hilma Susi toimi monet vuodet marttojen johdossa. Suuren perheen äitinä hän jaksoi paljon. Martat asuivat hajallaan. Ei puhelimia apuna, autoista puhumattakaan. Koululaisten välityksellä kulkivat tietolappuset asioista. Olin samaan aikaan sihteerinä ja lapsemme kävivät samaa koulua.

Opettaja Anna-Liisa Närvänen oli loistava juhlien, arpajaisten ja myyjäisten järjestäjä, puheenjohtajana kehoissa, yhdistyksissä ym.

Kaikki he ovat varmasti merkkinsä ansainneet. Mari ja Anna-Liisa Kontion osuus oli myös suuri martoissa. Kodin ovet olivat aina auki sekä kurssilaisille että marttailloille.

Tyttäret jatkavat vanhoja perinteitä

60-vuotisjuhlaan kokoonnuttiin kodikkaasti pikkujoulun merkeissä muistelemaan menneitä. Hiljaisella hetkellä muistettiin ajasta ikuisuuteen siirtyneitä marttasisaria. Opettaja Anna-Liisa Närvänen muisteli, kuinka hän joutui kylmiltään 40-luvulla yhdistyksen puheenjothajaksi, oli välillä neljä vuotta pois ja valittiin taas uudelleen. Tämän tilaisuuden Matti Lehti videoi.

Pankkivirkailija Liisa Hynninen on pitkäakaisin puheenjohtaja Laukeelan Marttayhdistyksessä, yhteensä 21 vuotta, välillä neljä vuotta pois, minä aikana puheenjohtajana toimi Anna-Liisa Närvänen. Liisa Hynninen kuului useita vuosia piiriliiton hallitukseen. Hänellä oli paljon ohjelmaa marttailloissa, aikaan sopivia runoja ja aforismeja.

Liisa Hynninen näkee marttatyön tulevaisuuden valoisana Urjalassa, vaikka joutuukin selittämään, mitä marttatyö on. Uudet tuulet puhaltavat. Suosittujen retkien lisäksi järjestetään kursseja, joiden uskotaan kiinnostavan nuoriakin.

Jäsenmäärä on pikkuhiljaa vähentynyt. Syitä on monia: kansanopistot ja kansalaisopistot monine kursseineen, autot, televisiot ja videot vievät ajan.

Meitä vanhimpia Punnuksen marttoja on vielä jonkin verran mukana, myös marttojen tyttäriä. Silti toiminta jatkuu Laukeelan marttaýhdisyksen nimissä uusin voimin.

Hilkka Vaittinen

Lähteet: Etelä-Hämeen piiriliitto 40-60-vuotishistoriikki, Tyyne Hämäläinen,video Matti Lehti.

Punnus, puoli pitäjää

Artikkelin kirjoittaja Hilkka Vaittinen (1923-2009) toimi aktiivisesti martoissa seitsemän vuosikymmenen ajan, vuodesta 1938 Karjalassa ja sodan jälkeen Urjalassa. Hän toimi useita vuosia eri luottamustehtävissä ja oli esimerkillinen martta, joka omaksui Emäntälehden opit ja noudatti sekä välitti niitä aktiivisesti eteenpäin. Hilkka Vaittiselle myönnettiin Marttaliiton hopeinen ansiomerkki vuonna 1973.