Omat huonekalumallit
1930-luvulla Marttaliitto puhui paljon maatilan emäntien ja perheen äitien tärkeän roolin puolesta. Liiton mielestä kaunis ja harmoninen koti oli asia, joka antoi hyvän kasvualustan lasten kasvamiseksi aikuisuuteen.
Kodin siisteys oli otettu marttojen opetusohjelmaan 1920-luvulla. 1930-luvulla huomiota alettiin kiinnittää siisteyden ohella myös kodin harmoniseen sisustukseen. Arkkitehti Yrjö Laine (myöhemmin Laine-Juva; 1897–1969) kirjoitti tuvan sisustamisesta artikkelit Emäntälehden numeroihin 5/1933 ja 2/1934, ja vuonna 1934 Marttaliitto tilasi Laineelta oman huonekalusarjan piirustukset. Maalaiskodin huonekalumallien suunnittelussa olivat mukana Marttaliitosta myös toiminnanjohtaja Elli Saurio ja konsulentti Maire Pohjanlehto.
Huonekalut julkaistiin Emäntälehdessä vuosina 1934–35 ja niitä esiteltiin myös Emäntälehden numerossa 6/1937. Huonekalusarja oli suunniteltu käyttöön sellaiseen perinteiseen tupaan, jossa samassa tilassa valmistettiin ruokaa, tehtiin päiväaskareita ja nukuttiin. Suunnittelussa oli panostettu käytännöllisyyteen ja mukavuuteen. Huonekalut suunniteltiin niin, että niiden muotoilu oli ilmeeltään perinteikäs, väritykseltään iloinen muttei räikeä ja huonekalut oli mahdollista valmistaa piirustusten avulla kotona edullisesti.
Toisen maailmansodan syttyminen aiheutti kotien kohennukseen muutamien vuosien katkoksen. Sinä aikana mallipiirustukset ehtivät jo unohtua eikä naisten siirtymisestä navetasta kodinhoitoonkaan ollut enää puhetta. Olivathan naiset hoitaneet monissa kodeissa koko maatilan miesten ollessa rintamalla.
Huonekalusarjan piirustuksia myytiin aikanaan marttapiiriliitoissa. Piirustuksia voi tiedustella arkistoista ja niitä on säilynyt myös joissain kirjastoissa.
Kalusteiden tyyli ja väritys
Sarjalle suunniteltiin kolme värimaailmaa:
- Kermanvalkoinen, jossa messinginväriset somistemaalaukset.
- Tummanvihreä, jossa vaaleanvihreät koristemaalaukset.
- Keskivihreä, jossa puna-oranssit koristemaalaukset.
Huonekalujen mallit oli tyypitelty talonpoikaisten kalusteiden mukaan. Niiden etupaneeleita ja kaappien ovia somistivat pystyuritetut salmiakkikuviot. Esimerkiksi pirttipöydän penkit olivat hieman koverretut, jolloin penkillä oli mukavampi istua pitkiäkin aikoja. Uunilaatikko oli tarkoitettu ison uunin viereen. Sen takaseinämä oli osaksi avoin, jolloin laatikkoon pääsi lämpöä uunin kyljestä. Näin puut kuivuivat paremmin. Laatikossa oli myös oma lokero saappaiden ja sukkien kuivatusta varten. Myöhemmin suunnitellussa astiakaapissa oli pystypuulla erotettu hyllyt lipeälle ja tulitikuille, jotta pikkulapset eivät pääse niihin käsiksi. Myös tuuletus- ja pyykinkuivaustelineissä oli ajateltu käytännöllisyyttä ja ergonomiaa.
Kuvia kalusteista
Huonekalusarjan osat
Kaapit
Astiakaappi
Kulmaan sijoitettavan astiakaapin yläosassa on kaksi puolihyllyä ja yksi kokohylly. Yläosan oven sisäpuolella oli sijoituspaikka tarjottimelle (ns. tarjotinhäkki). Alakaapissa oli ylimpänä veitsi- ja lusikkalaatikko. Astiakaappi on esitelty Emäntälehden numerossa 12/1934. Kaapista suunniteltiin myöhemmin myös suoralle seinälle sijoitettava versio.
Pöytäkaappi
Pöytäkaappi oli suunniteltu seinänvierustalle sijoitettavaksi apupöydäksi ja säilytystilaksi. Sen kaappitilat soveltuivat erityisen hyvin lankojen, sukkien ja kudontavälineiden säilytykseen. Pöytäkaappi on esitelty Emäntälehden numerossa 9/1935.
Vaatekaappi
Vaatekaappi pohjasi muodoiltaan perinteisiin taloinpoikaiskaappeihin, jotka olivat kadonneet muodista komeroiden yleistymisen vuoksi. Kaapin alaosassa oli laatikko ja kaapissa sisällä ripustintaulukko ja irroitettava hylly ripustinkoukkuineen. Oven sisäpinnassa oli tanko, johon pystyi ripustamaan esimerkiksi solmiot. Kaappi oli suunniteltu mitoiltaan niin, että se täydensi parina sarjan kerrossänkyä. Vaatekaappi on esitelty Emäntälehden numerossa 4/1935.
Pesukaappi ja peilikaappi
Kaunis pesukaappi- ja peili oli suunniteltu pariksi täydentämään toisiaan. Pesukaapin alaosa oli jaettu kahteen osastoon, toinen jalkojen- ja toinen kasvojenpesua ajatellen. Pesukaapin yläosassa oli laatikko kammoille, harjoille ja parranajovälineille. Pesukaapin päälllinen oli tyhjä, jotta siihen voitiin sijoittaa vati pesun ajaksi. Peilikaapissa oli peilin molemminpuolin sivukaapit, jotka oli tarkoitettu pyyhkeille.
Pöydät, tuolit ja tasot
Tuvan pöytä ja penkit
Sarjan pöytä oli malliltaan perinteinen pukkipöytä, jossa pöydän kansi oli irrotettava. Pöydässä ei ollut alhaalla lainkaan poikkisidettä, koska se olisi helposti potkittu epäsiistiksi. Penkki erosi perinteisistä penkeistä vain siten, että sen istuinlauta oli koverrettu mukavuuden lisäämiseksi. Pöytä ja penkki on esitelty Emäntälehden numerossa 6/1935.
Uunipenkki (laatikko polttopuille, sukille ja jalkineille)
Uunipenkki oli matala arkkupenkki, joka oli tarkoitus sijoittaa tuvassa niin, että sen toinen sivu oli tuvan uunin muurin kylkeä vasten. Penkki oli kaksiosainen: Sen toinen suurempi pää oli varattu polttopuille, toinen pienempi puoli kuivaustilaksi erityisesti sukille ja jalkineille. Kuivausosaston uuninpuoleisessa sivussa oli kaksi pitkää ilmarakoa, jotta ilmankierto olisi laatikossa tehokasta. Uunipenkki oli ajateltu samalla mukavaksi istuinpaikaksi ja jopa varavuoteeksi. Penkki esiteltiin Emäntälehdessä 1/1935.
Tuoli ja kahden istuttava keinutuoli
Tuolin ja kahden istuttavan keinutuolin suunnittelussa Laine oli painottanut perinteistä ilmettä, mutta panostanut mukavuuteen aiempaa enemmän. Tuolin selusta oli selänmukaan kaartuva ja istuimessa oli ergonomiaa parantava kuoppa. Keinutuolin korkeus lattiasta oli suunniteltu sellaiseksi, että jalat ulottuivat helposti lattiaan eivätkä jääneet roikkumaan. Keinutuolin istuinkansi voitiin varustaa saranoilla, jolloin istuinosaan syntyi säilytystila tavaroille. Tuoli ja keinutuoli on esitelty Emäntälehden numerossa 2/1935.
Työpöytä
Työpöytä oli suunniteltu vastaamaan keittiön alakaapistoa, johon pystyi sijoittamaan keittiössä tarpeellisia työvälineitä kuten kattiloita, pannuja ja saaveja. Seinähylly oli tarkoitettu sijoitettavaksi työpöydän yläpuolelle.
Seinäkaapit ja -hyllyt
Lääkekaappi
Seinälle sijoitettava lääkekaappi oli suunniteltu säilytyspaikaksi sekä ihmisten että tilan eläinten lääkkeille. Kummallekin oli kaapissa omat osastot. Kaappi oli sijoitettu seinälle niin, etteivät lapset yltäisi siihen. Lisäksi kaappiin suositelttin oveen lukitusta. Keskellä kaappia oli tyhjä laskutila. Lääkekaappi esiteltiin Emäntälehdessä 10/1935.
Isännänkaappi
Seinälle kulmaan ripustettava isännänkaappi oli tarkoitettu sijoitettavaksi tuvan pöydän lähelle. Kaapissa oli lukittava osa, jossa isäntä pystyi säilyttämään tärkeitä asiakirjoja. Lukittavan osan alla oli avohylly, jossa voitiin säilyttää päivän sanomalehteä, aikakauslehtiä ja muuta luettavaa, jotteivat ne tahriintuisi tuvan pöydällä. Isännänkaappi esiteltiin Emäntälehdessä 10/1935.
Seinähylly
Avonainen seinähylly oli alateltu sijoitettavaksi keittiössä työpöydän, eli keittiön alakaapiston yläpuolelle. Se oli suunniteltu keveän näköiseski ja muodoiltaan sellaiseksi, että sen puhtaanapito olisi mahdollisimman helppoa. Hyllylle oli ajateltu sijoitettavaski esimerkiksi mausteet, kahvimylly, mortteli ja pieniä astioita. Seinähylly on esitelty Emäntälehden numerossa 6/1935.
Vuoteet
Kerrossänky
Kerrossängyssä oli kolme osaa: Ylävuodelaatikko, kantava kehikko ja alavuodelaatikko jalustoineen. Sänky oli suunniteltu näin, jotta se voitiin tarpeen tullen helposti purkaa pesua ja siirtelyä ajatellen. Sängyssä oli kiinnitetty erityistä huomiota ilmankierrolle. Alasänkyyn ei tästä syystä suositeltu myöskään perinteisiä verhoja. Yläsängyssä oli varalaidat nukkujan putoamisen estämiseksi. Kerrossänky oli suunniteltu mitoiltaan niin, että se täydensi parina sarjan vaatekaappia. Kerrossänky on esitelty Emäntälehden numerossa 7-8/1935.
Sohvasänky
Tyylikäs sohvasänky oli yksi huonekalusarjan katseenvangitsijoista. Sohva oli kauttaaltaan puuta ja siinä oli koristeellinen selkänoja.Sohvan pystyi avaamaan sivusta kahden hengen vuoteeksi. Sohvasänky on esitelty Emäntälehden numerossa 7-8/1935.
Muut sarjan kalusteet
Puutarhakalusto
Yrjö Laine esitteli Emäntälehden numerossa 2/1935 puutarhakaluston, johon kuului penkki, tuoli sekä pyöreä klaffipöytä. Pöytä oli suunnitelti taitettavaksi, jotta se voitiin laskea sateen sattuessa alas suojaan.
Valaistus
Kun Martat myöhemmin vuonna 1938 viettiä valovuotta, järjestettiin kotiin sopivista lampuista vielä oma suunnittelukilpailu. Yrjö Laine oli kilpailussa tuomariston jäsen. Voittajalampuista valmistettiin mallikappaleet, jotka olivat kokeiltavana ainakin Virkkalan Marttalassa Lohjalla. Lamput esiteltiin Emäntälehdessä 2/1939.
