Kulttuuri ja perhekasvatus

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen lisääntyi kuusikymmentäluvulla. Yhdistykset ja piirit tekivät aloitteita ja antoivat ammattikoulutusta esimerkiksi kodinhoitajille. Käsitöiden sijasta harrastettiin kulttuuria ja perhekasvatuksesta tuli suosittu aihe marttailtoihin.

Martat valitsivat muutaman vuosikymmenen ajan kulttuurihenkilöitä. Tässä eteläsavolaisia marttoja kutsumassa kulttuurihenkilöksi Martti Talvelaa, joka tuki martta-aatetta mielellään. Talvela oli innokas kompostoinnin puolesta puhuja.

60-lukua leimasi rock, rauha ja rakkaus. Martatkin aloittivat ihmissuhdeluentojen pitämisen. Sinuttelu yleistyi koko Suomessa, mutta se ei juuri näkynyt Martoissa, sillä martat ovat perinteisesti sinutelleet toisiaan. Jos yhdistyksissä oli aikaisemmin laulettu alku ja loppuvirsi, siitä tavasta luovuttiin vähitellen ja siirryttiin maallisempiin lauluihin; sama uskonnollisuuden väheneminen näkyi kodeissa hieman aiemmin.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen lisääntyi ja monet yhdistyksetkin olivat aktiivisesti mukana niin siivoustalkoissa kuin viemässä erilaisia yhteisaloitteita eteenpäin. Martat tekivät paikallisia aloitteita mm. perhepäivähoidonohjaajan virkojen perustamisesta ja kodinhoitajien palkkaamisesta kuntiin. Molemmat olivat tuohon aikaan tärkeitä virkoja työssäkäyvän perheenäidin näkökulmasta. Perhepäivähoidon ohjaajia kaivattiin ohjaamaan osin kouluttamattomia perhepäivähoitajia ja kodinhoitajia tarvittiin kotikäynnille, kun lapsi oli sairaana eikä päässyt hoitoon. Myös koulutusta järjestettiin sitä tarvitseville kodinhoitajille ja perhepäivähoitajille.

Uutena myyntituotteeena martat alkoivat tehdä Marttakalenteria. Se on jäänyt monen martan mieleen omana “ammattikalenterina” Ensimmäinen kalenteri ilmestyi vuonna 1963. Seuraavana vuonna Emäntälehti koki muutoksen. Pienestä B4 koosta siirryttiin nykyiseen kokoon. Näin lehteen tuli enemmän tilaa etenkin kuville, mutta myös tekstille.

Käsityöt jätettiin mutta kulttuuria tuli tilalle

Marttojen käsityöneuvonta väheni vähitellen 1950-luvulla ja yhdistyksiin ei enää ostettu Kotiteollisuusyhdistyksiltä neuvojia. Niinpä tärkeimmäksi käsityöneuvonta-aiheeksi nousivat käsityökilpailut. Kilpailuilla pyrittiin kehittämään taitojen lisäksi esteettistä silmää ja arvostelukykyä. Marttaliiton valtakunnallisten kilpailuiden lisäksi järjestettiin omia kilpailuita niin piiriliitoissa kuin yhdistyksissäkin.

Käsityöneuvonnan vähetessä jäi enemmän aikaa mm. kulttuurille. Vuonna 1964 perustettiin Marttaliiton taidevalistustoimikunta, joka suunnitteli järjestön taiteellisia pyrkimyksiä.

Teatterimatkailu sekä kulttuurihenkilöiden elämään ja tuotantoon perehtyminen oli innokasta kautta koko maan.

Uusi aluevaltaus järjestössä oli myös perhekasvatus. Vuonna 1963 Marttaliitto palkkasi osa-aikaisen perhekasvatuskonsulentin, joka kiersi eri puolilla maata pitämässä ihmissuhteisiin ja perheasioiden solmukohtiin liittyviä tilaisuuksia. Tästä alkoi ihmissuhteita käsittelevien marttailtojen suosio.

Yhdistyksissä tehtiin paljon vierailuja vanhainkoteihin ja ommeltiin seurakunnille lahjoituksina alttarivaatteita, alboja, vihkiryijyjä ja muita tekstiileitä. Seurakunnat olivat marttojen yhteistyökumppaneita, koska ne tarjoisivat muutamaa talkootuntia vastaan tilat marttojen käyttöön. Monen muun toiminnan kasvaessa kotitalous- ja puutarhakurssipäivien määrä laski. Kurssien kappalemäärä ei vähentynyt näilläkään aloilla. Työssäkäyvillä martoilla ei vain enää ollut aikaa monipäiväisiin koulutusjaksoihin.

Retkeiltiin paljon. Kotimaassa matkustettaessa noudatettiin vielä 1960-luvulla vanhaa marttamatkailutapaa. Kohdekaupungista tilattiin piiriliitosta tai marttayhdistyksestä opas, joka kierrätti bussia paikkakunnalla. Paikalliset martat järjestivät ruokailun ja kahvitukset ja samalla eri puolilta maata olevat martat tutustuivat toisiinsa.

Pidemmillä matkoilla saatettiin pysähtyä syömään yhteisiä eväitä kauniille paikalle tienpientareelle istahtaen.

Matkoja tehtiin myös ulkomaille, erityisesti Pohjoismaihin.

Kirsi Vesterbacka