Palsternakka

Palsternakka (Pastinaca sativa) on porkkanan sukulainen, jonka kantamuotoa kasvaa villinä Etelä-Euroopasta aina Etelä-Ruotsin tasalle asti.

Palsternakka on mahdollisesti kotoisin Euraasiasta. Roomalaisten kerrotaan osanneen valita aina paksujuurisia yksilöitä kasvimailleen ja siten jalostaneen kasvia ruoaksi ja rehukäyttöön.

Palsternakka on ollut tunnettu lääkekasvi ajanlaskumme alussa. Suomeen palsternakka lienee tullut lääkekasvina 1700-luvulla. Sen uskottiin rauhoittavan hysteerisiä naisia ja helpottavan kramppeja. Lönnrot suositteli palsternakkaa syötäväksi terveellisyyden vuoksi ja nautittavaksi viinan seassa vilustumisen ehkäisyyn.

Palsternakka on erinomainen kuidun lähde ja sisältää vitamiineja, kivennäisaineita, foolihappoa ja antioksidantteja. Siinä on kaliumia enemmän kuin perunassa ja jonkin verran tärkkelystä.

Siitepölyallergikoille palsternakka saattaa aiheuttaa allergiaoireita. Tämä ominaisuus ei häviä keittämisellä eikä pakastamalla, toisin kuin usein porkkanasta.

Palsternakka itää ja taimettuu hitaasti, joten se sopii parhaiten Etelä-Suomessa kasvatettavaksi. Keski-Suomessa ja pohjoisempana palsternakat kannattaa kasvattaa taimiksi ruukuissa ja siirtää taimina avomaalle. Sato korjataan mahdollisimman myöhään syksyllä tai seuraavana keväänä, kun routa on sulanut.

Palsternakka kuuluu liemijuureksiin. Se antaa hyvää makua keittoihin ja pataruokiin. Palsternakkaa kannattaa kokeilla myös pariloituna, pihveiksi paistettuna, piirakoissa ja salaateissa. Pehmeäksi pariloidut palsternakkaviipaleet antavat eväsvoileiville mehukkuutta. Palsternakan voi pestynä käyttää ja syödä kuorineen.