Parempi pakkaus

Pakkaaminen auttaa elintarvikkeita säilymään ja siten vähentää hävikkiä – niin elintarviketeollisuudessa, kaupassa kuin kotonakin.

Pakkaamisen ympäristönäkökulmat mietityttävät monia. Lisätietoa sopivan elintarvikepakkauksen valinnasta, käytöstä ja lajittelusta löydät tuoreesta Package Heroes -hankkeen tuottamasta oppaasta. Pääset lukemaan ja lataamaan oppaan täältä tai oheisesta sivupainikkeesta.

Ulkonäkö, väri, tuoksu ja koostumus kertovat ruoan käyttökelpoisuudesta. Ruoan laatuun vaikuttavat kuitenkin myös näkymättömät asiat, kuten mikrobit. Ne aiheuttavat elintarvikkeissa pilaantumista. Oikea-aikaisen sadonkorjuun, epäpuhtauksien poistamisen ja erilaisten säilöntämenetelmien lisäksi tarkoituksen mukainen pakkaaminen hidastaa pilaantumista.

Pakkaaminen hidastaa pilaantumista ja siten ehkäisee ruokahävikkiä.

Pakkauksen tehtävä on suojata tuotetta niin, että se säilyy laadultaan moitteettomana koko sen elinkaaren ajan. Pakkauksen tulee kestää jakelun, kuljetusten sekä myynnin aikana ehjänä ja varmistaa näin tuotteen säilyvyys ja puhtaus.

Huonosta maineestaan huolimatta pakkauksilla on siis tärkeä rooli ruokahävikin vähentämisessä. Pakkausjätettä on fiksua välttää, mutta täyden pakkauksettomuuden sijaan tärkeintä on kiinnittää huomiota pakkauksen määrään ja kierrätettävyyteen.
Esimerkiksi pakkaamaton liha säilyy jääkaapissa muutaman päivän, pakkauksen suojakaasussa pidempään.

Ympäristövaikutukset

Koska elintarvikepakkauksia on usein vaikeaa kokonaan välttää, on niiden ympäristöystävällisyyteen syytä kiinnittää huomiota. Ympäristöystävällisyyteen vaikuttavat mitoitus, materiaali ja kierrätettävyys.

• Vältä tuotteen määrään nähden suuria tai moninkertaisia pakkauksia: yksittäispakatuissa sulatejuustosiivuissa on enemmän pakkausta kuin levitettävässä sulatejuustossa.
• Täydessä isossa tuotepaketissa on suhteessa vähemmän pakkausmateriaalia kuin pienissä. Mieti kuitenkin, käytätkö ja miten käytät ison pakkauksen, jotta ruokahävikkiä ei syntyisi.

Pakkauksissa on usein materiaalin kierrätyksestä kertovia merkintöjä ja tuotetta hankittaessa voi kiinnittää huomiota siihen, onko pakkaus valmistettu uusiomateriaalista.

Pakkaus muodostaa vain osan elintarvikkeen ympäristövaikutuksista – vältä hävikin syntymistä!

Pakkaamisessa tärkeää on käyttötarkoitukseensa sopiva materiaali sekä tiiveys. Tämä pienentää ruokahävikkiä ja siten vähentää ympäristövaikutuksia. Oikeilla pakkausmateriaaleilla pidetään kuivat tuotteet kuivina ja mehevät mehevinä. Kuivien tuotteiden säilyvyys perustuu niiden pysymiseen kuivina läpi koko säilyttämisen. Kun tuotteet pysyvät kuivina, eivät mikrobit pysty lisääntymään niissä.

• Kosteat ruoat tulee kotonakin pakata tiiviisti, esim. muovi- tai lasirasioihin tai muovipussiin.
• Mehevät leivonnaiset on hyvä pakata niin, että mehevyys säilyy. Käytä esimerkiksi voipaperia ja paperipussia.

Pakkauksen sisällä olevan ilman poistaminen tai ilman koostumuksen säätely ovat säilyvyyden parantamista.
Ilmaa sisältävässä pakkauksessa elintarvike on suojassa likaantumiselta, mutta pakkaus ei estä tuotteeseen jo päässeiden mikrobien kasvua. Siksi pakattukin tuote tulee säilyttää huolellisesti.
Vakuumi- eli tyhjiöpakkauksesta on poistettu ilma. Happea tarvitsevat mikrobit eivät siis pysty lisääntymään vakuumipakkauksessa. Kuitenkin osa bakteereista ja hiivoista tulee toimeen hapettomissa oloissa.
Suojakaasupakkauksessa ilman ainesosia on tavallisesta poikkeavassa suhteessa. Näin monen pilaajan kasvu estyy. Kuitenkin hiilidioksidin määrä vaikuttaa eri mikrobeihin eri tavalla ja esim. listerian kasvua se ei estä.

Pakkausmateriaalit, jotka joutuvat kosketuksiin elintarvikkeiden kanssa, ovat lainsäädännössä tarkasti määriteltyjä turvallisuuden varmistamiseksi.

Käytettävyys. Pakkauksen muoto ja koko ovat osa käytettävyyttä. Lisäksi käytettävyyteen vaikuttavat avaamis- ja sulkemismahdollisuudet. Uudelleen suljettavat pakkaukset helpottavat säilytystä kotona ja pidentävät käyttöikää.

Merkinnät

Sen lisäksi, että pakkaus suojaa elintarviketta, sen tehtävä on kertoa kuluttajalle elintarvikkeesta.

Pakkausmerkinnät auttavat kuluttajaa tekemään valintoja. Merkinnät ja merkit kertovat säilyvyydestä, alkuperästä, tuotantotavasta, eettisyydestä ja terveellisyydestä. Merkinnät ovat myös tärkeitä erityisruokavalioita noudattaville sekä esimerkiksi allergeenitietoja tarvitseville.

• Parasta ennen -merkintä: Vähintään tähän päivään asti tuote säilyttää oikein säilytettynä tyypilliset ominaisuutensa. Saa myydä ja käyttää tämän päiväyksen jälkeenkin.
• Viimeinen käyttöpäivä -merkintä: Helposti pilaantuvien elintarvikkeiden merkintä. Ei saa käyttää päiväyksen ylityttyä.

Pakkaus toimii myös aitouden varmistajana – erilaiset turvallisuus- ja aitoussinetit esimerkiksi pitävät huolen, ettei tuotetta ole aiemmin avattu huomaamatta.

Lisäksi pakkaus vaikuttaa ostopäätökseen ja houkutteleva pakkaus lisää myyntiä. Pakkaus on osa tuotetta, osa brändikokemusta ja etenkin elintarvikkeissa osa tuotteen käyttökokemusta.

Myös se, miten ruokaa itse säilyttää, vaikuttaa säilyvyysaikaan, ulkonäköön, rakenteeseen ja makuun. Sopiva lämpötila ja ilmankosteus ovat säilytyksessä tärkeitä.

• Vahingoittuneessa pakkauksessa tai sopimattomissa oloissa säilytetty elintarvike voi olla terveydelle vaaraksi.
• Oikea säilytys on tärkeää koko elintarvikkeen elinkaaren ajan – myös kuluttajan kotona.

Elintarvikkeiden pakkaamisen historiaa

Säilytys- ja kuljetusastioiden valmistamiseen käytettiin entisaikoina mitä tahansa kestäviä luonnonmateriaaleja. Säilytysastioita valmistettiin esimerkiksi punoen tai veistäen jo esihistoriallisella ajalla. Korit ja punokset sopivat hyvin kuivien elintarvikkeiden säilyttämiseen. Vakka-Suomi on saanut nimensä siitä, että siellä valmistettiin vakkoja erilaisten tuotteiden kuljettamiseen. Keraamisia säilytysastioita on valmistettu jo kymmeniä tuhansia vuosia.

Metalliset säilykepurkit kehitettiin Napoleonin armeijan muonitustarpeisiin 1810-luvulla ja ne yleistyivät sen jälkeen nopeasti. Aaltopahvi kehitettiin muutamia vuosikymmeniä myöhemmin ja se saavutti nopeasti suosiota pakkausmateriaalina.

Vielä 1960-luvulla ruokapöydässä oli harvoin elintarvikepakkauksia. Maito tai mehu kaadettiin tarjolle kannuun, voi laitettiin asetille ja juusto omaan astiaansa. Synteettiset muovit kehittyivät jo 1800-luvun loppupuolella, mutta kotitalouskäyttöön muovit tulivat 1950-luvulla. Elintarvikepakkauksissa muovi alkoi yleistyä 1970-luvulla.
Nyt pakkaukset ovat ruokapöydissä arkipäivää. Siksi niiden ulkonäölläkin on suuri merkitys.

Ruokien säilyttäminen omissa pakkauksissaan on myös hygieenistä: jos elintarvikkeita siirrellään tarjoiluastioihin ja takaisin pakkauksiin, ruokien laatu heikkenee ja syntyy turhaa hävikkiä.

Luontokin pakkaa

Siemenissä ja pähkinöissä on usein kuiva ja kova kuori. Se on kuin kotelomainen pakkaus. Pähkinät säilyvätkin hyvin kuoren sisällä.

Myös kasviksilla ja hedelmillä on suojaava kuori. Kuoressa saattaa olla lisäsuojana vahapinta. Hedelmäliha on ravintorikasta ja kosteaa eli helposti pilaantuvaa. Kuoren suoja on siis tarpeen.

• Banaanilla on paksu ja helposti avattava kuori – se on luonnostaan kätevä eväspakkaus.
• Kananmuna on jo itsessään hyvä pakkaus.  Kuori on hauras, mutta se ympäröi joka puolelta valkuaista.  Keltuainen, munan herkin osa, on puolestaan suojassa valkuaisen keskellä.
• Kananmuna ja banaani – pikaruokaa parhaimmillaan, ilman roskaa.

Luonnon pakkaukset eli kuoret lajitellaan biojätteeseen.
Lue lisää: Lajittelu ja kierrätys