Pihlaja

Pihlaja eli kotipihlaja, Sorbus aucuparia, on koko Suomessa yleinen puu. Pihlajanmarjat ovat voimakkaan happoisen makuisia ja vitamiinipitoisia. Pihlajanmarjoja saa kerätä jokaisenoikeuksien nojalla.

Pihlaja kasvaa hyvin monenlaisissa ympäristöissä ja viihtyy varsinkin ravinteikkailla kasvupaikoilla. Se kasvaa 5–12 metriä korkeaksi. Pihlajan lehti on 6–8 kertaa parilehdykkäinen. Lehdykät ovat kapean puikeita ja sahalaitaisia. Pihlaja kukkii kesä–heinäkuussa valkoisin tuoksuvin huiskilokukinnoin ja houkuttelee pölyttäjiä. Terttumaisesti kasvava, kypsänä oranssi tai tummanpunainen marja, kypsyy elo–syyskuussa.

Karvaita ja makeita marjoja

Pihlajanmarjojen hieman karvas maku johtuu niiden sisältämistä parkkiaineista ja sorbiinihaposta. Parhaimmillaan marjat ovat ensimmäisten yöpakkasten jälkeen. Marjat voi myös laittaa vuorokaudeksi pakastimeen ennen käyttöä. Eri yksilöissä marjojen maku vaihtelee, joten kannattaakin etsiä makeamarjaisia puita ja pitää niiden kasvupaikat mielessä.

Kauppapuutarhoihin on saatu jalostuksen myötä myös makeapihlaja, joka on pihlajan ja marja-aronian, orapihlajan, omenan tai päärynän risteytys. Makeapihlajan marjat ovat makeampia, suurempia ja yleensä tummempia kuin tavallisella pihlajalla.

Monikäyttöinen pihlaja

Pihlajanmarjaa voi syödä sellaisenaan ja se on myös hyvin monikäyttöinen. Yhdistämällä pihlajanmarjoihin muita marjoja ja hedelmiä karvaus vähenee. Esimerkiksi omena ja kesäkurpitsa sopivat hyvin pihlajanmarjan kanssa. Pieni määrä pihlajanmarjaa antaa myös lakkahillolle uuden, pikantin maun. Pihlajanmarjat sopivat jälkiruokiin ja leivonnaisiin ja niistä voi tehdä etikkasäilykettä, hyytelöä ja sosetta. Marjoja voi säilöä myös kuivaamalla.

Myös pihlajan lehdet ja kukinnot ovat syötäviä, mutta niiden keräämiseen tarvitset maanomistajan luvan. Lehdistä voi tehdä esimerkiksi yrttiteetä, nuoria silmuja voi silputa voileivälle tai jäätelön mausteeksi, ja kukilla voi koristaa salaatteja. Pihlajan lehtiä ei kuitenkaan suositella pitkäaikaiseen käyttöön, eikä niitä saa syödä runsaasti lehtien sisältämien haitallisten syanogeenisten glykosidien vuoksi.

Kotipuutarhassa pihlaja on hyvin monikäyttöinen ja kestävä koriste- ja hyötykasvi.