Maistuvat muonitukset-koulutus

Marttakeskus Joensuussa täyttyi eri puolilta maakuntaa tulleen 24 osallistujan tiedonjanosta ja iloisesta mukanaolosta lauantaina 21.4.2018. Maistuvat muonitukset -koulutus suunniteltiin auttamaan niitä, jotka harrastuksekseen ovat järjestelemässä kahvituksia ja ruokatarjoilua oman yhdistyksen, kesäteatterin tai kylän tapahtumissa. Kouluttajana oli Kerubin keittiöpäällikkö Mikko Härkönen, kokenut konkari Ilosaarirockista ja monista isoista ruokajuhlista.

Kaikkien niidenkin iloksi, jotka eivät päässeet mukaan, kokosin keittiöpäällikön tärkeimpiä ajatuksia ja vinkkejä eli kysymyksiä, joihin mietitään vastaukset. Tällainen tsekkauslista auttaa niin pienissä kuin isoissakin tapahtumissa.

TSEKKAUSLISTA RUOKATAPAHTUMAN JÄRJESTÄJILLE

Ensin mietitään Mitä tehdään? Kootaan idea tai ideat mitä haluaisimme tehdä. Valitaan mieluummin vähän ja tehdään se todella hyvin kuin liikaa. Tehdäänkö yksi- vai useampipäiväinen tapahtuma? Mikko kannustaa useampipäiväiseen, jotta välillä pääsee myös asiakkaan rooliin, juhlimaan itsekin.

Ruokatapahtumalle päätetään punainen linja, ei rönsyillä liikaa, keskitytään hyviin asioihin ja tehdään ne hyvin. Kylällä olevat taidot ja perinteet pitäisi saada esille. Samoin oman kylän erikoisuudet ja lähiruokatuottajien raaka-aineet kannattaa ottaa ruokalistalle. Vihanneksissa sesonkiajattelu pätee hyvin: kun joku on halvimmillaan, niin se on myös parhaimmillaan. Mikko suositteli villiyrttejä ja sieniä ja paljasti yhdeksi lempisienekseen sikurirouskun mausteena. Kaiken kokoavana mottona: Ruuanlaitto on yksinkertaisia asioita ja se kärsii, jos on liikaa elementtejä lautasella.

Miten tehdään? Millaiset tilat juhlilla on käytössä ja missä tehdään ruuat? Saako koulun keittiötä vuokrattua ruuanlaittoon? Rakennetaanko ruuanlaitto ulos telttaan? Millaiset laitteet on? Onko sähköä käytettävissä, tehdäänkö ilman sähköä ulkona? Avotuli? Hiili? Kaasu? Onko omia laitteita olemassa? Halutaanko rakentaa? Yksinkertaisin rakennelma on laittaa kolme jalkaa pystyyn, vinssi ja nuotio alle. Tällaiset ovat näyttäviä juttuja ruuanlaitossa ja ne kiinnostavat yleisöä, mutta toki ne vaativat paneutumista.

Kenelle tehdään? Kyläläisille, mökkiläisille, turisteille, kelle muulle? Missä vieraat? Kylätalon tai koulun pihalla? Rannalla? Sisällä?

Miten paljon tehdään?-kysymys onkin tärkeä ruuanlaittajille. Pitää arvioida kuinka paljon vieraita on tulossa ja laskea kuinka paljon varataan ruokaa ja juomaa. Hätäsuunnitelmat ovat myös tarpeen, jos raaka-aineet ei riitä tai jos ruokaa ei menekään suunnitellun mukaan. Mistä laiteet ja astiat? eli vuokrataanko, ostetaanko, lainataanko ja käytetäänkö oikeita vai kertakäyttöastioita.

Työnjako on ehdottoman tärkeää ja kokonaisuus pitää olla jollain hallussa. Töissä joku on pomo, mutta harrastuksessa pitää sopia kuka on ruokajuhlan kokoava henkilö. Samalla sovitaan vastuuhenkilöt eri tehtäviin: tilat ja alueet, ruoka, tarjoilu, puhtaanapito, ohjelma, järjestyksenvalvonta ja ilmoitukset viranomaisille. Tarvitaanko ulkopuolista? Ruuanlaittoon, järjestyksenvalvontaan? Lisäksi on hyvä etukäteen sopia, milloin on jälkipyykin aika eli palautekeskustelu koko tapahtumasta. Muistetaan kerätä naapurin pellolta kk-mukit ja jättää paikat siistiksi. Tästä jäi mieleen Mikon esimerkki tiimityöskentelystä, kokoavan henkilön merkityksestä ja hänen kuulemastaan Eero Mäkelän lausahduksesta: ”Täällä määrään minä.” ja mehän lähdettiin keittiöön Mikon johdettavaksi.

Aikataulu suunnitellaan ajoissa ja sitten vain toimitaan sen mukaan. Aikataulutetaan ilmoitukset ja luvat, henkilökunnan kokoaminen, laite-, kalusto- ja astiahankinnat, ohjelman rakentaminen, juhlapaikan rakentaminen ja fiksaaminen sekä raaka-ainetilaukset. Tähän Mikon kokemuksen tuomana vinkkinä: ruuanlaitto vie aikaa 40%, muu aika menee siirtämiseen ja putsaamiseen.

Lisäksi pohditaan viranomaisten vaateet yleisötilaisuus- ja elintarvikeilmoituksesta maanomistajan lupaan saakka. Wc ja muu hygienia tulee huolehtia aina ja hygieniapassi pitää olla mielellään useammallakin järjestäjällä. Lupa-asioista löytyy kattava materiaali https://msl.qa.web-veistamo.fi/maistuvatkylajuhlat/tapahtumakoulutus/

LISÄÄ IDEOITA

Avotulella tehty ruoka ja savustaminen sopivat mainiosti kylätapahtumiin ja näistä näimme kuvamateriaalia ja saimme uusia ideoita kokeiltavaksi. Mikko kertoi myös hauskasta ”leipäsienpaisto-koneesta” kukkaruukunpohjien oloisine vuokineen. Kukahan ehtii ensimmäisenä keksimään ja kokeilemaan?

Informoidaan ajoissa tapahtumasta. Voisiko kylä teettää jonkun koko ajan paikallaan olevan ison plakaatin, joka olisi koko ajan paikallaan muistuttamassa vuotuisesta juhlasta?

Ravintolapäivistä ja pop up -ravintoloista on hyviä kokemuksia kyliltä. Esimerkiksi lammaskaalia ja mykykeittoa on kokeiltu. Keitot ovat edullisia tehdä. Porsaan niska ei tarvitse niin paljon ammattitaitoa eli on helpompi valinta kuin ulkofile, joka pitää paistaa leikkeenä tms. Rosvopaistimonttu kannattaa tehdä useamman vuoden tarpeisiin, vegaaneille voi tehdä kasviksia ja laittaa vaikka seitanin rosvopaistin tapaan. Kasvisruokaa menee koko ajan enemmän, Kerubissa 15-30% menee kasvisruokia lounaalla.

Kesä ja alkusyksy ovat parasta aikaa kyläjuhlille.

TUULAHDUKSIA POHJOIS-ITALIAN KYLÄJUHLISTA

Päivän aikaan saimme tuulahduksia ja kuulumisia Pohjois-Toscanan Codiponten ja lähellä olevien pikkukylien kyläjuhlatunnelmista. Voisimmeko soveltaa Italian ideoita omiin kyläjuhliin? Italian pikkukylissä vuotuisia juhlia, mm. omenajuhlat. Juhlissa maksetaan kassalla, mennään istumaan kadun varrelle laitettuihin pöytä-penkkisetteihin, viinipöydät keventävät tunnelmaa ja lapset kantavat ruokia oikeisiin pöytiin. Siellä grillattu possunkylki on grillattua possunkylkeä, johon laitetaan korkeintaan sitruunalohko kylkeen eli hyvin yksikertaisesta. Mennään perheen kanssa syömään, on ohjelmaa, juhlat iltavoittoisia, ruokailu ja yhdessäolo ovat pääroolissa. Hinnoittelu on kohtuullinen ja kaikki maksetaan eri myyjille erikseen, esim. possu 6 euroa, peruna 2 euroa, jälkiruoka 2 euroa. Keskitytään siihen, että se mitä tehdään niin tehdään se hyvin.

TÄYTETY RIESKAT TAI PITALEIVÄT, MARJAMALJA

Välillä saimme yhdessä Mikko Härkösen johdolla kokkailla välipalaa. Laitoimme erilaisten valmiina ostettujen rieskojen ja pitaleipien sisään Kerubin salaisella mausteseoksella ryyditettyä savustettua possunniskaa Polvijärven Liha-Aitasta ja osaan Pielisen Kalajalosteen savumuikkuja säilykkeenä. Lisäksi rieskojen sisään laitettiin mustapippurilla, suolalla ja oliiviöljyllä maustettua tomaatti-punasipuli-kurkku-paprikasalsaa, salaattia, hillottua punasipulia ja turkkilaista jogurttia yrteillä maustettuna.

Jälkiruokana oli marjasalaattia ja mesiangervon kuivatuilla kukilla ja sokerilla maustettua kermavaahtoa. Pakastemarjojen sekaan laitettiin sokeria ja tuoretta minttua. Kotimaiset mansikat, vadelmat, karpalot, viher-, puna- ja mustaherukat annettiin sulaa ja samalla maustua hieman makean minttuiseksi. Kokosimme jälkiruuan laseihin, koska laseja löytyy useimmiten kylätaloilta ja annosteltu jälkiruoka riittää aina parhaiten.

LÄHIRUOKAA

Maistuviin kyläjuhliin valitaan mahdollisuuksien mukaan lähiruokaa. Lähiruokateemaa kävivät omalta osaltaan esittelemässä Makuvankkuri ja Wanhan Kulma Puoti.

Makuvankkuri on pohjoiskarjalainen lähiruokamyymäläauto, joka liikennöi maaliskuusta 2018 alkaen kyydissään kattava valikoima seudun pientuottajien laadukkaimpia lähi- ja luomutuotteita. http://makuvankkuri.fi/

Lisää lähiruokaa:

www.aitojamakuja.fi

www.saasyoda.fi

Marttojen sivuilta mm. näistä apua: