Härkäpavun kasvatus
Härkäpapu (Vicia faba) kuuluu nimestään huolimatta virnojen sukuun. Se on yksi vanhimpia viljeltyjä palkokasveja ja perinteisesti sitä on kasvatettu perunnan kanssa sekaviljelynä. Härkäpapua kutsutaan myös talonpoikais-, hevos-, ja peltopavuksi.
Härkäpapua on helppo kasvattaa, koska se ei ole yhtä kylmänarka kuin pensas- ja salkopavut. Palkokasveilla on myös monia hyviä vaikutuksia ympäristölle ja terveydelle.
Ennen kuin aloitat salkopapujen kasvatuksen, tutustu
Härkäpapu viihtyy monenlaisissa kasvupaikoissa, sitä voi kasvattaa myös viljelylaatikoissa ja ruukuissa. Härkäpapu on myös hyvä maanparannuskasvi. Sen syvä juuristo muokkaa tehokkaasti maata ja se lisää maan typpivaroja.
Härkäpapu kestää jopa -4 pakkasastetta. Siemenet voi kylvää suoraan ulos jo toukokuussa. Liota siemeniä ja kylvä ne noin 5 cm:n syvyyteen. Sopiva taimiväli on 15–20 cm ja riviväli 40–50 cm. Multaa taimet 10 cm mittaisina. Kasvin pystykasvuiset varret ovat tanakat, eivätkä ne yleensä kaipaa tukemista. Lajikkeita on useita ja niiden korkeudet vaihtelevat 50–100 cm välillä.
Käsittely ja käyttö
Nuoret härkäpavun palot ovat pikkusormen kokoisia, ja ne voi syödä palkoineen. Täysikasvuisista paloista käytetään vain palon sisällä olevat tuoreet siemenet eli pavut. Härkäpapu kypsennetään ennen käyttöä. Keitä palkoja ja papuja miedossa suolavedessä muutama minuutti ja poista pavuista läpikuultavaksi muuttunut ulommainen kalvo. Pavut voi säilöä pakastamalla.
Tuleentuneet, eli kypsät härkäpavut voit kuivata ja säilyttää paperipussissa. Ennen käyttöä niitä liotetaan yön yli (vähintään 12 tuntia), huuhdellaan ja keitetään 30–60 minuuttia.
Papujen käyttöön ja säilöntään löydät lisää vinkkejä ruoka-aineet sivustolta.
