Sipulit

Sipuleita on monenlaisia ja sopivasti eri lajeja yhdistelemällä satoa saadaan huhtikuusta loppusyksyyn.

Sipulit ovat suomalaisen ruokapöydän perusvihanneksia. Tutuimmat sipulit ovat pyöreä tai litteänpyöreä keltasipuli sekä voimakkaan värinen punasipuli. Molemmat ovat kepasipuleita (Allium cepa). Aromikas ryvässipuli (Allium cepa Aggrecatum-ryhmä) oli viime vuosisadan puoliväliin saakka tärkein sipulimme, mutta se sai väistyä satoisamman kepasipulin tieltä.

Toinen 5-10 sivusipuleiksi jakaantuva gourmet-sipuli on ranskalaisesta keittiöstä tuttu salottisipuli (Allium cepa Ascalonium-ryhmä) Uudempia tulokkaita ovat miedot jättisipulit, ryhmä kepasipulin isokokoisia lajikkeita, jotka parhaimmillaan kasvavat kilon painoisiksi. Niitä kutsutaan myös pitkän kaulansa ansiosta myös keilasipuleiksi. Saman lajin pienikokokoinen muunnos on puolestaan hillosipuli, jonka sipuliosa kasvaa vain parisenttiseksi.

Salaatti- eli vihersipuleiksi kasvatetaan pienen sipuliosan kehittävää kepasipulilajiketta sekä satoisampaa pillisipulia, jonka tyveen ei muodostu sipulia. Nämä tuottavat satoa jo alkukesällä. Kevään ensimmäiset vihreät sipulinvarret saadaan kuitenkin lumen alta paljastuvista monivuotisista ilma-, pilli- ja ruohosipuleista. 

Purjo (Allium porrum) on mieto, maitomaisen makea sipuli, jota on kutsuttu jopa sipulien kuningattareksi. Purjon lehtien tyvi kasvaa lieriönmuotoiseksi tupeksi. Kun purjo mullataan, maan alla kasvanut osa pysyy valkoisena. Voimakasarominen valkosipuli eli kynsilaukka (Allium sativum) on viimeisten vuosikymmenien aikana vallannut keittiömme. Aluksi  neuvottiin pyyhkimään salaattikulhon reunat halkasitulla valkosipulilla, nykyisin ruokiin lisätään useampia kokonaisia kynsiä. Itse kasvatetuissa kesä- tai talvivalkosipuleissa on useasti voimakkaampi aromi kuin kaupasta ostetuissa.