Viljelytapoja

Kasvimaalla voi viljellä monin tavoin. Runsasmultaisessa, hyvässä kasvukunnossa olevassa maassa, on helppo viljellä tasamaalla. Savimaille sopivat erinomaisesti penkki-, lava-, laatikko- ja hiekkaviljely. Kokeilemisen arvoisia vaihtoehtoja kaikilla maalajeilla ovat seka- ja ruutuviljely, kasvatus lämpölavassa ja kohopenkissä, sekä No Dig -menetelmä.

Sekaviljely

Sekaviljelyssä kasvatetaan erilaisia kasvilajeja lähekkäin. Hidas- ja nopeakasvuisia, leveitä ja kapeita, korkeita ja matalia sekä matala- ja syväjuurisia kasveja. Nopeakasvuiset ehtivät tuottaa satoa ennen kuin hitaammat valtaavat niiden tilan. Kerroksellinen kasvien sijoittelu hyödyntää koko kasvimaan alan ja peittää maanpinnan tehokkaasti. Kasvit suojaavat maata eroosiolta ja vähentävät veden haihtumista.  Eri syvyydelle kasvavat juuristot käyttävät maan ravinnevaroja tehokkaasti ja muokkaavat maata eri kerroksista. Taudit ja tuholaiset eivät pääse yleistymään. Monimuotoiset sekaistutukset houkuttelevat pölyttäjiä ja ovat helppohoitoisia. Sekaviljelyä on helppo toteuttaa esimerkiksi ruutuviljelyssä ja viljelylaatikoissa, mutta sitä voi soveltaa kaikissa viljelytavoissa. Varastolannoitus sopii hyvin sekaviljelyyn.

Ruutuviljely

Ruutuviljelyssä kasvimaasta on rajattu laudoilla, naruilla tai kepeillä ruutuja eri kasvilajeille. Kasvimaasta rajataan esimerkiksi 120 cm x 120 cm alueita, jotka jaetaan edelleen yhdeksään pikkuruutuun. Yhden ruudun koko on 40 cm x 40 cm. Jokaisessa ruudussa kasvatetaan kerrallaan yhtä kasvilajia. Suurikokoisille lajeille varataan useampi ruutu. Yhdestä ruudusta voi kasvukauden aikana saada jopa kolme satoa, esimerkiksi lehtisalaattia, retiisiä ja tomaatteja. Kasvilajien suunnittelussa huomioidaan viljelykierto ja saavutetaan sekaviljelyn edut. Ruutuviljely sopii myös viljelylaatikoihin: laatikoiden väliin jätetään noin 80 cm käytävät, tasamaalla käytävä voi olla kapeampi.

Penkkiviljely

Kohopenkki on viljelypenkki, joka on muotoiltu yli 10 cm korkeammaksi kuin käytävät. Kohopenkissä kasvualusta on ilmava ja lämmin, ja se soveltuu erityisesti savimaalle ja useimmille vihanneskasveille.

Lämpöpenkki muodostuu, kun kohopenkistä tehdään korkeampi, ja sen sisälle laitetaan kasvijätteitä ja lantaa tai puolikypsää lantakompostia. Maatuessaan jätteet ja lanta nostavat penkin lämpötilaa. Myöhemmin ne lisäävät myös maan orgaanista ainesta. Jos käytettävissä on tuoretta lantaa, penkki kannattaa valmistella syksyllä, jotta lämpötila ehtii laskea ennen kevättä. Keväällä voi käyttää puolikypsää elintarvikejätettä tai lantakompostia. Huolellisesti rakennetun lämpöpenkin vaikutukset voivat kestää jopa viisi vuotta.

Tee lämpöpenkistä vähintään 100 cm leveä ja 200 cm pitkä. Siirrä ensin alueelta 20–40 cm multakerros syrjään. Lisää syntyvän kuopan pohjalle pilkottuja oksia ja niiden päälle kerroksittain lantaa, kompostia ja kasvijätteitä. Lisää tämän jälkeen päällimmäiseksi pois siirretty multakerros. Lopuksi istuta kasvit, kastele hyvin ja lisää katteeksi ruohosilppua. Lämpöpenkissä menestyvät erityisen hyvin kurkut, kurpitsat ja tomaatit.

Viljelylaatikko

Viljelylaatikko on yleensä lavakauluksista tai laudoista tehty 20–80 cm korkea laatikko, joka on täytetty mullalla. Laatikko on helppo perustaa kasvimaalle tai kotipihalle, ja kasvien hoito on laatikossa helppoa. Laatikkoviljelystä löydät lisätietoa Viljelylaatikko sivuilta.

Lämpö- ja kylmälavat

Lämpö- ja kylmälavat sopivat taimien ja varhaisvihannesten kasvatukseen. Lämpölava on laudoista rakennettu ’pohjaton laatikko’, joka sijoitetaan osittain maanpinnan alle. Sisälle kootaan maatuvaa ainesta, kuten lämpöpenkissäkin. Laatikon laidat ovat vinot ja päällä on avattavat ikkunat, jotka päästävät kevätauringonvalon laatikkoon. Jätteen maatuminen ja kevätaurinko nostavat lämpötilaa ja mahdollistavat varhaisen kasvatuksen. Kylmälava rakennetaan maan pinnalle ja täytetään pelkällä mullalla, muutoin se on lämpölavan kaltainen. Se lämpiää ikkunoiden alla kevätauringon voimalla. Viljely voidaan aloittaa hieman myöhemmin kuin lämpölavoissa, mutta kuitenkin aikaisemmin kuin viljelylaatikoissa.

No Dig viljely

No Dig- viljelymenetelmässä maata ei muokata tai käännetä, vaan kasvualusta kootaan nurmikon tai maan päälle orgaanisista aineksista, kuten oksa- ja risusilpuista, lantakompostista, kasvijätteistä, ruohosilpusta ja kompostimullasta. Pohjalle voi laittaa kerroksen vaahteranlehtiä tai maatuvaa aaltopahvia estämään rikkaruohojen kasvua penkkiin. Karkeampi aines laitetaan pohjimmaiseksi, sitten lantakomposti, hienommat kasvijätteet ja kompostimulta. Päällimmäiseksi tulee ainakin 20 cm paksu kerros multaa. Jatkossa penkkiin levitetään keväisin kerros kompostimultaa. Kevät on paras aika perustaa No Dig -penkki, ja menetelmä sopii erityisesti savimaalle. Menetelmää voi hyödyntää kasvimaalla ja kasviryhmien perustamisessa.

Hiiliviljely

Hiiliviljelyn tavoitteena on siirtää hiiltä ilmasta maahan. Nykyisin maasta vapautuu ilmaan enemmän hiiltä kuin sinne varastoituu, ja ilmakehässä liiallinen hiili aiheuttaa ilmastonmuutosta. Hiiliviljelyssä suositaan kaikkia niitä toimia, jotka parantavat kasvillisuuden hiilensidontaa ja -varastointia. Mitä suurempi osa pihasta on monikerroksellisen kasvillisuuden peitossa, sitä enemmän hiiltä sitoutuu. Orgaaninen aines kierrätetään omalla pihalla. Kasvimaalla kate- ja sekaviljely, maan muokkaamisen välttäminen sekä maan kunnosta ja pieneliöistä huolehtiminen tehostavat hiilensidontaa. Maahan voidaan lisätä biohiiltä.

Hiekkaviljely

Hiekkaviljelyssä kasveja kasvatetaan noin 40 cm paksuisessa hiekkakerroksessa. Hiekka lämpenee keväällä nopeasti ja viljelytapaa suositaan erityisesti varhaissadon viljelyssä sekä savimailla. Hiekkaviljelyä voi kokeilla esimerkiksi tarpeettomaksi jääneessä lasten hiekkalaatikossa. Lähes kaikkia kasvilajeja voi viljellä hiekassa, erityisesti peruna ja mausteyrtit tuottavat hyvän sadon.

Hiekalla on oltava yhteys pohjamaahan, eikä maakerrosten välissä käytetä suodatinkankaita tai vastaavia materiaaleja, jotta vesi voi nousta pohjamaasta kasvualustaan. Ennen viljelyn aloittamista hiekka kastellaan perusteellisesti, jotta kapillaarinen veden nousu voi alkaa hyvin. Kylvöjen ja istutusten jälkeen hiekan pinnalle levitetään ruoho- tai kasvisilppua pitkin kesää, josta kasvit saavat ravinteita. Ruohosilppu myös pidättää kasvualustassa kosteutta.

Kateviljely

Kateviljelyssä maata ei muokata, vaan paljas maanpinta peitetään orgaanisella aineella, joka siirretään kylvön ja istuttamisen ajaksi syrjään. Kateviljelyllä on useita etuja:

• Parantaa maan rakennetta ja lisää orgaanisen aineksen osuutta.
• Vähentää kastelun tarvetta, sillä maa pysyy tasaisen kosteana.
• Tasoittaa maan eri kerrosten lämpötilaeroja, mikä hyödyttää juuristoa.
• Maa pysyy pitempään lämpimänä syksyllä.
• Vilkastuttaa maan pieneliötoimintaa.
• Estää rikkakasvien kasvua.

Sopivia kateaineita kasvimaalla ovat ruoho-, kaisla- ja olkisilppu, puun lehdet sekä kompostimulta. Katetta levitetään noin 10 cm kerros kasvien väliin, mutta ei aivan kasvin tyvelle. Tuore ruohosilppu myös lannoittaa maata. Ruohosilppua lisätään kasvimaalle kesän aikana, erityisesti ravinteita vaativille kasveille. Syksyllä voidaan kattaa sadonkorjuujätteillä ja puiden lehdillä. Huomaa, että keväällä kate voi lisätä kotiloiden ja etanoiden määrää sekä hidastaa maan lämpenemistä. Lue lisää kateviljelystä täältä.

Lue kasvimaan perustamisesta ja viljelystä täältä.