Jättipalsami
Jättipalsami (Impatiens glandulifera) on yksivuotinen, laajoja ja tiiviitä kasvustoja muodostava ruoho, joka viihtyy kosteilla kasvupaikoilla.
Tuntomerkit
Jättipalsamin koko vaihtelee 20 sentistä kolmen metrin korkeuteen. Sen varret ovat mehevät, ontot ja usein punertavat. Tiheä juuristo ulottuu vain 10 cm syvyyteen. Kukinta alkaa kesä-heinäkuussa ja kestää syyspakkasiin. Terttukukinnon yksittäiset, orkideamaiset kukat ovat punaisen eri sävyisiä tai valkoisia. Samassa kukinnossa on eri kehitysvaiheessa olevia kukkia ja siemenkotia. Kypsä siemenkota repeää ja siemenet sinkoavat useiden metrien päähän. Kasvi onkin saanut lempinimet paukkupalsami ja paukkukukka.
Alkuperä ja levinneisyys
Jättipalsami on kotoisin Himalajan vuoriston alueelta. Se on tuotu Suomeen ensimmäisen kerran 1800-luvun lopulla ja nykyään sitä tavataan lähes koko maassa. 1980-luvun jälkeen se on levinnyt laajasti kotipihoilta ympäristöön ja vallannut tehokkaasti ihmisen muokkaamia alueita.
Leviämistä edistää menestyminen monenlaisilla kasvupaikoilla ja runsas siementuotanto. Jättipalsami viihtyy erityisen hyvin kosteilla kasvupaikoilla ja virtaavan veden lähistöillä, puron varsilla ja ojien pientareilla. Yksi kasviyksilö voi tuottaa jopa 4000 siementä vuodessa. Siemenet itävät seuraavana keväänä tai jäävät maahan siemenpankiksi. Runsas siemenpankki säilyy itämiskykyisenä noin pari vuotta.
Siemenet leviävät ihmisen, eläinten, työkoneiden, maa-ainesten, kasvijätteen ja virtaavan veden mukana. Hävitä jättipalsamia sisältävä kasvijäte ja siemeniä sisältä maa-aines oikein, äläkä päästä kasvia leviämään luontoon.
Haitallinen vieraslaji
Jättipalsami on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi koko Euroopan Unionin alueella. Sitä ei saa tuoda maahan, myydä tai ostaa. Maanomistajan on hävitettävä jättipalsamiesiintymät hallinnoimaltaan alueelta, myös yksityispihoista.
Jättipalsamin tiivis kasvutapa tukahduttaa luonnossa alkuperäislajeja. Se kasvattaa jo varhain keväällä suuret lehdet, jotka varjostavat muita kasveja. Hyvänä mesikasvina se houkuttelee pölyttäjät pois viljely- ja luonnonkasveilta ja voi aiheuttaa sadonalenemista ja siementuotannon heikkenemistä. Yksivuotisena ja matalajuurisena kasvina jättipalsami sitoo huonosti maata, joten kasvupaikat ovat alttiita eroosiolle ja ravinteiden huuhtoutumiselle.
Torjunta
Torjuntaan tarvitaan aina maanomistajan lupa. Aloita torjunta varhain keväällä ja jatka läpi kasvukauden. Kukkivat yksilöt tunnistaa helposti muun kasvillisuuden seasta. Jos siemenet ovat kehittyneet, varo ettet levitä kasvia torjunnan yhteydessä. Siemenet poksahtelevat vähäisimmästäkin kosketuksesta.
Jättipalsami leviää vain siemenestä, joten kitkeminen on hyvä torjuntakeino. Kitke kasvi maasta juurineen mahdollisimman pienenä. Jos kasveissa on jo siemeniä, katkaise latva varovasti siemenkotineen muovipussiin ja kitke loppukasvi vasta sitten. Kitke samalla alueella 2–3 kertaa kesän aikana. Laajat kasvustot voi niittää. Seuraa kasvua ja uusi niitto tarvittaessa.
Alueen peittäminen on myös tehokas torjuntakeino. Peitä kasvusto varhain keväällä valoa läpäisemättömällä ja kestävällä peitteellä 2–3 vuoden ajaksi. Niitä korkeat kasvustot ennen peittämistä. Peittäminen estää siementen itämistä ja tuhoaa maan siemenpankkia. Peittäminen sopii pienelle alueelle, jossa kitkeminen on vaikeaa, esimerkiksi ojanpientareelle, rannalle sekä alueelle, jossa ei käydä usein.
Kuumavesikäsittely toimii pienelle torjuttavalle alueelle. Kaada kiehuvan kuumaa vettä pienten taimien päälle, mutta ole varovainen, ettet itse saa palovammoja. Kuuma vesi tuhoaa kasvin solukot ja näännyttää kasvin. Uusi käsittely tarvittaessa. Voit myös pyytää ammattilaisen sumuttamaan kasvuston kuumalla vesihöyryllä.
Älä laita siemeniä kompostiin ilman esikäsittelyä, muun kasvijätteen voi kompostoida normaalisti. Pussiin kerätyt siemenet voi mädättää suljetussa muovipussissa ja kompostoida, kun siemenet ovat tuhoutuneet. Voit myös kuljettaa torjuntajätteet hyvin pakattuna jätteen vastaanottopisteeseen.
