Komealupiini
Komealupiini (Lupinus polyphyllus) valtaa alaa alkuperäiskasveilta ja muuttaa paikan kasvuolosuhteita.
Tuntomerkit
Komealupiini on varmasti jokaiselle tuttu, kesä-heinäkuussa tienpientareilla valtoimenaan kukkiva monivuotinen perennakasvi. Usein yli metrin korkea terttumainen kukinto on väriltään sininen, violetti, vaaleanpunainen, valkoinen tai monivärinen. Samassa yksilössä voi olla myös usean värisiä kukintoja. Siemeniä muodostuu runsaasti karvapeitteisiin siemenpalkoihin, jotka kypsyvät loppukesästä. Lehdet ovat pitkäruotisia ja sormilehdykkäisiä, lehdyköitä on usein 9-15. Juuristo on pysty ja voimakkaasti haaroittunut. Komealupiini on myrkyllinen.
Alkuperä ja levinneisyys
Komealupiini on kotoisin Pohjois- Amerikasta ja Pohjois-Kaliforniasta. Sitä on tuotu Eurooppaan 1800-luvun alussa koriste- ja rehukasviksi ja Suomeen se on saapunut saman vuosisadan loppupuolella. Komealupiinia kasvaa nykyään lähes koko maassa, aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Se on levinnyt kotipihoista luontoon ja viihtyy erityisesti tien pientareilla, ratapihoilla ja joutomailla.
Haitallinen vieraslaji
Kasvi on luokiteltu kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Sitä ei saa tuoda maahan, myydä tai ostaa ja maan omistajan tai haltijan on hävitettävä se alueeltaan, myös yksityispihoista.
Voimakaskasvuisena typensitojakasvina lupiini rehevöittää kasvupaikkaa ja muuttaa alueen kasvilajistoa. Se syrjäyttää alkuperäislajeja, esimerkiksi niitty- ja piennarkasveja ja niillä eläviä hyönteisiä. Lisäksi lupiini kilpailee pölyttäjistä alkuperäisten lajien kanssa, heikentää kulttuurimaisemia ja vaikeuttaa metsänuudistusta tukahduttamalla puiden taimia.
Torjunta
Torjuntaan tarvitaan aina maanomistajan lupa. Komealupiinin torjuntaan ryhdytään keväällä ja torjuntaa jatketaan läpi kasvukauden useamman vuoden ajan. Maan siemenpankista nousee uusia taimia useiden vuosien ajan.
Yksittäiset kasvit kaivetaan maasta juurineen ja myöhemmin maan siemenpankista kasvavat uudet yksilöt poistetaan mahdollisimman varhain. Laajat kasvustot niitetään säännöllisesti, jolloin kasvin elinvoima vähitellen heikkenee ja lopulta kasvi kuolee. Kasvupaikkaa tarkkaillaan torjuntaa seuraavina vuosina ja torjuntaa jatketaan tarpeen mukaan. On tärkeää katkaista tai niittää lupiinit ennen kukintojen muodostumista, viimeistään ennen siementen kehittymistä, jotta maan siemenpankki ei pääse kasvamaan. Kasvijätteen voi huolellisesti kompostoida, mikäli siinä ei ole siemeniä. Jos palot ovat jo alkaneet kypsyä, mädätä jäte mustassa muovisäkissä ennen kompostointia. Kypsät siemenet ja palot voi polttaa. Estä siementen leviäminen maa-aineksen mukana.
Ruohovartisten kukkien poimiminen kuuluu jokaisenoikeuksiin ja myös lupiinia saa poimia teiden varsilta. Moottori- ja moottoriliikenneteiden pientareille ei kuitenkaan tule mennä turvallisuussyistä.
Alaskanlupiini
Komealupiinin (Lupinus polyphyllus) lisäksi Suomen lainsäädännössä haitalliseksi vieraslajiksi on luokiteltu alaskanlupiini (Lupinus nootkatensis). Laji on harvinaisempi, mutta yhtä ärhäkkä leviämään. Suomessa sitä esiintyy paikallisesti. Alaskanlupiini viihtyy erityisesti hiekkaisilla rannoilla, sekä teiden pientareilla. Kylmä ilmasto ei hidasta kasvin leviämistä ja alaskanlupiinista onkin tullut pohjoismaiden pohjoisosien riesa. Islannissa kasvustot ovat laajoja ja vaikeasti hallittavia. Norjassa alaskanlupiini on levinnyt laajasti ja olisi tärkeää seurata, ettei se pääse sieltä leviämään Suomeen.
Lajit muistuttavat paljon toisiaan, mutta alaskanlupiini on yleensä kasvutavaltaan haarova. Alaskanlupiinin lehdet ovat alapinnalta karvaisia ja lehdyköitä on komealupiinin verrattuna vähemmän. Alaskanlupiini kukkii komealupiinia myöhemmin, heinä-elokuussa violetein kukin. Haarovassa kasvissa on yksilöä kohden enemmän kukkia ja se voi tuottaakin yli kaksituhatta siementä kasvukauden aikana. Siemenet muodostavat maahan vuosia säilyvän siemenpankin.
Molemmat lajikkeet muuttavat kasvupaikan maaperän ravinteikkuutta ja aiheuttavat alkuperäiskasvien katoa. Torjuntakeinot ovat samat kummallekin lajille.
