Ruoantuotanto kuluttaa

Ruoantuotantoon kuluu maata, makeaa vettä, ravinteita ja työtunteja. Koska luonnonvarat ovat rajallisia, ne asettavat rajoja ruoantuotannollemme nyt ja tulevaisuudessa.

Maapallon kantokyvyn kannalta tärkeimpiä huomioon otettavia asioita ovat viljelymaan määrä, monimuotoisuuden vaaliminen, vedenkäyttö, kasvihuonepäästöt sekä typen ja fosforin kestävä käyttö. Esimerkiksi ruoantuotannolle välttämätön ravinne fosfori uhkaa loppua maailmasta. Makeaa vettä ja maata on puolestaan varattava myös muihin ihmisen ja luonnon tarpeisiin. Nykyisiä resursseja tuleekin käyttää tarkemmin ja harkitummin, jotta ruokaa voidaan tuottaa maailman koko väestölle.
Arjessa tämä tarkoittaa valintoja, joita on koostettu planetaariseen ruokavalioon. Planetaarinen ruokavalio on pitkälti suomalaisten ravitsemussuositusten mukainen, mutta erona on vähäisempi punaisen lihan käyttö sekä kasviproteiinien suurempi suositus. Kestävyyden kannalta on tärkeä huomioida paikallinen ruoantuotanto sekä ruokakulttuuri.

Vesi
Vesi on elintärkeä resurssi sekä ihmiselle että luonnolle. Maatalous kuluttaa yhteensä noin 70% ihmisen käyttöönottamasta vedestä.

Vettä, joka kuluu elintarvikkeen tuottamiseen, kutsutaan virtuaalivedeksi tai piilovedeksi. Se sisältää kaiken sen veden, mitä tuotteen valmistamiseen on kulunut.

Vettä kuluu:

• kilo tomaatteja 180 l
• kilo sokeria 1 780 l
• kilo naudanlihaa 15 400 l
• 2,5 dl kupillinen kahvia 280 l

Vettä kuluu ruoantuotannossa etenkin kasteluun. Kuivissa olosuhteissa vettä tarvitaan paljon. Maailmassa on jo useita maita, joissa kärsitään vesipulasta ja kuivuudesta.
Yli 60 prosenttia maailman väestöstä elää alueilla, joilla vedestä on tai tulee pulaa ainakin ajoittain. 844 miljoonaa ihmistä kamppailee vedestä päivittäin. Lue lisää: WaterAid – vesiraportit (eng.) 

Meillä Suomessa ei ole pulaa vedestä. Vaikutamme kuitenkin kulutusvalinnoillamme vesipulaan muualla maailmassa.
Suomalaisen vesijalanjälki on 4 700 litraa yhdessä päivässä. Tämä määrä vettä kuluu, kun otetaan huomioon ruoan ja muiden tuotteiden valmistukseen kulunut vesi.
Suurin osa vedestä tarvitaan ruoantuotantoon. Noin puolet suomalaisten vesijalanjäljestä jää Suomen rajojen ulkopuolelle. Suurin vaikutus jää maihin, joissa jo ennestään kärsitään vesipulasta.

Omaa vesijalanjälkeään voi pienentää valitsemalla tuotteita, joiden tuottaminen vaatii vähemmän vettä, ja jotka tuotetaan Suomessa. Esimerkiksi riisin sijasta kannattaa suosia
kotimaista perunaa ja muita juureksia ja korvata eläinperäisiä tuotteita kasvikunnan tuotteilla. 

Ravinteet
Ruoantuotanto ei onnistuisi ilman ravinteita, erityisesti typpeä, fosforia tai kaliumia. Niitä käytetään lannoitteina tukemaan kasvien kasvua. Typessä ja fosforissa ongelmallista on niiden vesistöjä rehevöittävä vaikutus.

Suomessa suurin osa vesiin päätyvästä ravinnehuuhtoumasta on peräisin maataloudesta. Lannoitteiden rehevöittävää vaikutusta voidaan vähentää muun muassa suojavyöhykkeillä, estämällä eroosiota, käyttämällä lannoitteita vain tarvittava määrä, levittämällä ne oikeaan aikaan sekä poistamalla vesistöistä ruovikoita.

On laskettu, että nykyisellä kulutuksella fosfori tulee uusiutumattomana luonnonvarana loppumaan maailmasta. Siksi lannoitusta pyritään vähentämään sekä ravinteiden kiertoa lisäämään. Fosforia voidaan kierrättää esimerkiksi hyödyntämällä eläinten lantaa.

Maankäyttö 
Ruoantuotantoon käytetään tällä hetkellä 50% maapallon maa-alasta. Siitä noin 70% käytetään lihan ja eläinperäisen ruoan tuotantoon.

Tulevaisuudessa, maailman väestön kasvaessa, on tuotettava entistä enemmän ruokaa. Maatalouteen käytettyä maata ei voida kuitenkaan lisätä samassa suhteessa. Jo nykyisin sadot ovat heikompia kuin aiemmin ja maaperä on monin paikoin köyhtynyttä, eli siinä ei ole tarpeeksi kasvuun tarvittavia ravinteita. Yli puolet maailman väestön energiansaannista täytetään vain kolmella viljalla: riisillä, maissilla ja vehnällä. Ilmastonmuutos vaikuttaa näiden ravintosisältöön heikentävästi. Lue lisää täältä.

Kasvava väestö tarvitsee tilaa myös asumiseen. Noin 11% maailman käyttämättömästä pinta-alasta on tuottavaa maata ja noin 9% aavikoiden ja vuorien peitossa. Tämä asettaa rajoituksia sekä asumisen levittäytymiselle että maatalousmaan lisäämiselle.

Koska maankäyttöä ei juurikaan voida lisätä maatalouden tarpeisiin, ratkaisuna on tuottaa samalla määrällä maata nykyistä enemmän ruokaa. Tällöin vaihtoehtoina ovat satoisammat ja ravitsemuksellisesti paremmat viljalajikkeet sekä karjatalouden korvaaminen kasviproteiinien tuotannolla.

Maatalouden levittäytymisen mahdollistamiseksi on jo nyt hakattu valtavia määriä metsää. Hiilidioksidia sitovan metsän määrä vähentyy ja se lisää maatalouden haitallisia ympäristövaikutuksia.

Metsien hakkuut vähentävät myös biodiversiteettiä eli luonnonmonimuotoisuutta ja tuhoavat eliöiden tärkeitä elinympäristöjä.

Työ
Maatalous tarvitsee työvoimaa. Kehittyvissä maissa maatalous on edelleen pääasiallinen tulonlähde, kun kehittyneissä maissa maataloudessa työskentelevien ihmisten osuus on huomattavasti pienempi. Euroopassa alle 5% väestöstä työskentelee maataloussektorilla.

Kaikkialla maailmassa ei ole yhtä tarkkaa työlain valvontaa kuin Euroopassa tai erityisesti Suomessa. Ruoantuotannon sosiaalista vastuullisuutta, esimerkiksi työolosuhteita tai lapsityövoiman käyttöä on vaikea tavallisen kuluttajan selvittää. Reilu Kauppa -sertifikaatti tuo esille sosiaalista vastuullisuutta ja takaa, että viljelijöille maksetaan työstä elämiseen tarvittava korvaus. Reilu Kauppa -sertifioituja tuotteita on satoja. Muita sosiaalisen vastuun merkkejä ovat esim. UTZ ja Rainforest Alliance.

Tutustu Reilu Kauppa -merkkiin ja muihin tuotteiden alkuperästä ja tuotantotavoista kertoviin merkkeihin täältä: Merkit apuna.