Kohti globaalia ruokaturvaa

Kestävän kehityksen tavoitteet vaativat ruokaturvan täyttymistä vuoteen 2030 mennessä kaikkialla maailmassa. Tavoite on kunnianhimoinen ja vaatii maatalouden tuottavuuden kehittymistä, pientilallisten tukemista sekä tasa-arvoista oikeutta maanomistukseen.

Ruokaturvan parantaminen erityisesti kehittyvissä maissa vaatii panostusta koko ruokaketjun kehittämiseen. Tutkimusten mukaan esimerkiksi Afrikassa voitaisiin ruok-
kia koko sen väestö, jos maatalous olisi tehokasta ja ruokaketju kokonaisuudessaan toimisi. Kehittyvissä maissa esimerkiksi iso osa ruokahävikistä syntyy eri ruokaketjun vaiheissa, jo ennen kulutusta, johtuen puutteellisesta käsittelystä ja varastoinnista. 

“YK:n jäsenmaat sopivat vuonna 2015 kestävän kehityksen tavoitteista ja toimintaohjelmasta.
Ne ohjaavat kestävän kehityksen ponnisteluja vuoteen 2030 asti. Kestävän kehityksen tavoiteohjelma (Agenda2030) tähtää äärimmäisen
köyhyyden poistamiseen sekä kestävään kehitykseen, jossa otetaan ympäristö, talous ja ihminen huomioon tasavertaisesti.

Kestävän kehityksen tavoitteet (Sustainable Development Goals) astuivat voimaan vuoden 2016 alussa.”

Lajit ja monimuotoisuus
Muuttuva ilmasto tuo omat haasteensa ruokaturvaan muuttamalla olosuhteita, joihin on tähän asti totuttu. Ruoantuotannon ja viljeltävien lajikkeiden tulee muuttua ilmastonmuutoksen edetessä, jotta ruokaturva on mahdollista täyttää.

Ruokaturvaa voidaan siis edistää valitsemalla kasvilajikkeita, jotka ovat tuottoisia myös kuivassa ympäristössä ja lajikkeita, jotka ovat ravitsemuksellisesti rikkaampia.
Nykyään kasvatetaan 75% vähemmän erilaisia viljalajikkeita, kuin aiemmin. Tämä tarkoittaa, että pelloilla on vähemmän monimuotoisuutta ja sadot ovat riippuvaisia yksittäisistä viljakasveista. Ilmastonmuutoksen edetessä on tärkeää pitää huolta geneettisestä monimuotoisuudesta. Vanhoista viljelylajikkeista voi tulevaisuudessa olla hyötyä kestävämpien lajikkeiden kehittämisessä.

Naisten asema
maataloudessa on monissa kehittyvissä maissa heikko. Vaikka naiset tekevät suurimman osan maataloustöistä, eivät he useinkaan saa omistaa maata, olla tekemässä päätöksiä, hankkia rahoitusta tai osallistua maatalousalan koulutuksiin. Kun maataloudessa tehdään kehittyvissä maissa tasa-arvoista ja naisten asemaa maataloudessa parannetaan, myös ruokaturva paranee. Lisäksi kehittyvissä maissa ravintoainetihein ruoka, kuten kananmunat ja liha, päätyy suurilta osin miehille.  

Suomi osana maailman ruokaturvaa

Ruokaturva ei ole vain kehittyvien maiden ongelma, vaan koskee myös Suomea. Vaikka suurin osa suomalaisista elää yltäkylläisyydessä, pienituloisille ruoka on kallista. Moni kotitalous elää myös ruoka-avun varassa. 

Lue lisää: YLE – Suomalainen ruokaturva on haavoittuvainen ja epätasa-arvoinen.

Suomi on tuontivoittoinen maa. Meille tuodaan elintarvikkeita noin kolminkertaisesti vientiin nähden. Vuonna 2015 elintarvikkeita  tuotiin noin 4,8 miljardilla eurolla. Siten Suomi on osa maailmanlaajuista ruokajärjestelmää ja osallisena myös globaaliin ruokaturvaan.
Osa tuontituotteista on kahvin kaltaisia tuotteita, joita Suomessa ei voida kasvattaa itse. Tuontihedelmät taas tukevat Suomen omaa tuotantoa. Osa tuontiuotteista on puolestaan sellaisia, jotka kilpailevat Suomen oman ruoantuotannon kanssa.

Nykyajan markkinoilla vienti ja tuonti ovat kauppasopimusten kautta määriteltyjä. Näin ollen myös ruoan hinta vaihtelee globaalisti.
Isot sadonmenetykset voivat siten nostaa globaalisti hintoja niin korkeiksi, etteivät kaikki pysty ostamaan esimerkiksi viljatuotteita. Ruokaturvan yksi ratkaisu olisikin  vahvistaa maiden omavaraistaloutta eli kykyä tuottaa itse tarpeeksi ruokaa ruokaturvan täyttymiseksi.

Ilmastonmuutoksen seurauksena nykyiset tuotantoalueet voivat muuttua olosuhteiltaan viljelykelvottomiksi esimerkiksi äärimmäisen kuivuuden takia. Tästä seuraa ruoan hintojen nousua ja painetta tuottaa ruokaa muualla. Ruoantuotannon on silloin siirryttävä alueille, joissa ruoantuotantoa voidaan kannattavasti jatkaa.

Suomi on yksi niistä maista, joissa ilmastonmuutos voi hyödyttää maataloutta, kun kasvukausi pitenee. Silloin myös vastuumme ruoantuotannosta ja sen ympäristöystävällisyydestä sekä globaalista ruokaturvasta kasvaa.