Ruusupavun kasvatus
Ruusupapu, Phaseolus coccineus, on yksivuotinen, nopeakasvuinen ja rehevä köynnös. Se on upea koristekasvina ja on myös hyötykasvi. Heinä-elokuussa kasvi aloittaa kukintansa ja pieniä punaisia, valkoisia tai punavalkoisia kukkia voi ilmestyä hyvin runsaasti. Kukinnan jälkeen kasvavat palot, jotka ovat nuorina mureita ja kypsennettyinä syötäviä.
Ennen kuin aloitat ruusupavun kasvatuksen, tutustu
Ruusupapu ei ole yhtä kylmänarka kuin pensas- ja salkopavut, mutta sillekin kannattaa varata lämmin ja aurinkoinen kasvupaikka. Köynnöstävänä se sopii seinustoille, parvekesäleikköihin ja tuettuna aidanteisiin. Ruusupavusta on saatavana useita lajikkeita, 2-4 metriä korkeiden rinnalle on jalostettu myös matalia, alle 50 cm korkeita lajikkeita.
Lämpimällä paikalla siemenet voi kylvää suoraan kasvupaikalle. Taimien 2–3 viikon esikasvatus on kuitenkin suositeltavaa. Kovaa siemenen kuorta voi pehmentää hankaamalla sitä kevyesti hiekkapaperilla ennen liotusta. Taimien esikasvatuksesta voit lukea lisää täältä. Taimien istutusväli on lajikkeen mukaan 25–50 cm, tarkista tiedot siemenpussista.
Jos kasvata ruusupapua ruukuissa kannattaa istuttaa esimerkiksi 3 tainta samaan ruukkuun, niin kasvit tukevat toisiaan.
Käsittely ja käyttö
Ruusupavun keskenkasvuiset, ohuet palot, joissa siemenet ovat vielä pieniä, ovat säikeettömiä ja sopivat kypsennettynä syötäviksi. Myöhemmin hyödynnetään vain kypsennetyt siemenet eli pavut.
Tuleentuneet, eli kypsät ruusupavut voi kuivata ja säilyttää paperipussissa. Ennen käyttöä niitä liotetaan yön yli (vähintään 12 tuntia), huuhdellaan ja keitetään 1,5 tuntia. Osa siemenistä kannattaa säilyttää seuraavan vuoden kylvöihin.
Papujen käyttöön ja säilöntään löydät lisää vinkkejä ruoka-aineet sivustolta.
